Poistumme turistien mukavuusalueelta – Checkpoint Charlien kautta. Huomasin,että tästä kertomus uusimmassa LFI:ssä, joten en sitten enempää kuvannut. Kuka tämän omistaa? “Sotilaita” poseeraa vartiokopin luona ja asiakas saa valokuvaa varten rekvisiitaksi koppalakin. Maksu käteisellä, kiitos. Jotenkin korni paikka.

Tarkoitus oli mennä Kreuzbergin kaupunginosaan, joka on vissiin turkkilaista, urbaaninien, punkkarien, taiteilijoiden, underground-tyyppien ym kaupunginosa. En noista genreistä tiedä enkä perusta. Tänne mennessä kuitenkin näki aitoja asukkaita. Ensimmäinen piikittäjä puistossa ja perus ryyppyremmiä, jota kaikista kaupungeista löytyy. Tässäkin kaupungissa oli niin, että kun mennään vähän sivummalle niin asemilta alkaa löytyä omituisia höpöttäjiä. Joku siivousosasto käy siirtämässä tämän porukan Unter den Lindeniltä hieman syrjempään.

Muurista vielä. Pois tullessa reitti kulki East Side Galleryn kautta. Tunnetuin työ on varmasti tuo Brezhnevin ja Honeckerin kuoleman suudelma. (Kohteena siis B ja H ei tekijänä.) Mercedes esitteli uutta versiota muurista. Kestää spreijauksen, mutta onkohan tuo liian korkealla? Viimeinen poistuminen kohti majapaikkaa tehtiin Alexanderplatzin kautta. Jos on muuri ärsyttänyt Itä-saksalaisia niin ihme jos tuo TV-torni ei ärsyttänyt Länsi-saksalaisia.