Tämä on viimeinen osa. Viimeinen kokonainen ja vajaa lähtöpäivä kuluivat katuja mittaillen. Jos noista kuvista jotain pitäisi sanoa. Arvotan kaupunkeja muun muassa niissä olevien puistojen mukaan ja rohkean arkkitehtuurin mukaan. Tämä kuutiopää, joka on kirjaston hallintorakennus on omassa luokassaan. 15 metriä kanttiinsa, neljä kerrosta. Suunnittelijat kuvanveistäjä Sacha Sosno ja arkkitehti Yves Bayard. Tuossa pitäisi iltaisin olla valot, mutta ei ainakaan tuona iltana ollut. Jossain vaiheessa matkaa poiketaan jollain paikallisella marketilla. Vaimo ihastelee vihanneksia ja minä ihmettelen kaloja. Lohifile on ainoa tuttu kala noilla tiskeillä. Puistoista nousee esiin ne pienet yksityiskohdat. Kauniit kivityöt ja mosaiikit.

Se siitä. Kuviin olen tyytyväinen, vaikkei montaa hyvää tullutkaan. Täyttävät paikkansa kotialbumissa. Kahdestaan kun ollaan liikkeellä niin silloin ollaan lomalla ja ollaan yhdessä. Yksin tehdyt reissut ovat enemmän kuvausmatkoja, joissa voi jäädä vaikka tunniksi väijymään ihmisvirtaa. Kuvat otettu kameralla ja koska tämä on independent blogi en sano, että Olympuksella. Tällä kertaa en saanut yhtään kameraa rikki. Englannilla pärjää hyvin. Ei haittaa jos osaa sanoa bonsuur, bonsuaar, mersii, silvuplee, mösjöö ja madam. Kaupustelijoita ei yhtään, kerjäläisiä vähän. Koiranpökäleitä pitää väistellä, muuten ihan siistiä. Museoissa laukkutarkastus. Monessa museossa on merkki kuvaaminen kielletty, mutta useimmiten se tarkoittikin että salaman käyttö on kielletty. Vartija opastaa kyllä. Kiitos matkanjärjestäjälle, pusi pusi.