Menin kuitenkin vielä toisenkin kerran. Tämä tapahtui 14.8.2015. Paikka oli Hamarijärvellä Nikkallion laella. Ensin odotin auringonlaskua. Siihen tämä paikka on yksi Teijon parhaista, jonka minä tiedän. Sitten pimeyden odottelua. Oli mukava makailla lämpimällä kalliolla ja laskea tähtiä. Laskut menivät tosin sekaisin, koska niitä tuli illan pimetessä koko aika lisää. Meteoriaktiivisuus oli vähentynyt selvästi toissailtaisesta. Kolme näin ja yhden sain – tuossa se on Otavan lähellä kun tarkaan kattoo. Nyt sain vähän maisemaakin mukaan. Lopetin kun alkoi väsyttää, nälättää ja palella.