Vakuutuin aikaisemmin hankkimani m.Zuiko 12-40 2.8 Pron laadusta ja hankin sen pariksi m.Zuiko 40-150 2.8 Pro:n. Mukana tuli myös 1.4X telejatke. Netistä löytyy varmaan kuvia siitä miltä ne näyttävät. Ensisijainen käyttötarkoitus on sudenkorennot, perhoset ja linnut. Tämä tulee minulla korvaamaan Panasonicin 100-300 mm:n. Olen tätä muutaman kerran aikaisemminkin ulkoiluttanut, mutta en ole saanut yhtään hyvää kuvaa. Pelkäsin, että tämä on niitä pahan karman putkia. Niin kuin minulla oleva m.Zuiko 60 mm makro. Aina kun sen ottaa esiin niin alkaa tuulla.

Totean todeksi muiden vertailujen toteamat: nopea tarkennus, tukeva tankkimainen rakenne, ei klonksu. Hyvä vastavalosuoja. Zoomaus-rengas liikkuu todella pehmeästi. E-M10:n kanssa tasapaino voisi olla parempi. Kyllä se kädessä pysyy, mutta lisäkahva pitää ainakin olla. Objektiivin mukana tulevasta jalustapannasta saa vähän apua tukevampaan otteeseen. Vaikka onkin 2.8 niin valoa tämäkin tarvitsee, telejatkeen kanssa valovoima onkin enää 4.0. Himmentää pitää jos haluaa koko korennon terävyysalueelle.

Minulle kuvan laatu lähikuvissa on alla olevien kuvien perusteella vähintään yhtä hyvä kuin 60 mm m.Zuiko makrossa. Lähin tarkennusetäisyys on noin 70 senttiä. Tältä matkalta jatkeen kanssa ruudun täyttää leveyssuunnassa noin viiden sentin levyinen kohde. Makrolla pitäisi olla noin 40 senttiä lähempänä. Voi siis väijyä vaikka tulitikkuaskia hieman kauempaa. Makro painaa melkein kilon vähemmän, joten on se mukavampi lähityöskentelyssä. Telen ajatus lienee saada parempi ulottuvuus vaikeasti saavutettaviin kaukaisiin kohteisiin. Siirryttäessä vaikka 150 sentin päähän kohteesta ei 60 mm polttovälillä juuri lähikuvia oteta.

En mikään lintukuvaaja ole, mutta joskus haluaisi ottaa vaikkapa lentokuvia haukoista, varmistamaan tunnistamista. Peilittömissä on omat ongelmansa ja Panasonicin kanssa oli vaikeuksia jopa merikotkan kokoisen kohteen löytämisessä. Raivostuttavaa kun kamera vaan sahaa ees taas eikä löydä mitään kontrastista mihin tarttua. Tämän suhteen on tapahtunut ainakin parannusta – liekö totta vai uskomusta. Ainakin tämä kuovi vai olisko kuitenkin kalasääski löytyi niin, että napsahti.

Kaupunkireissulle tämä muusinuija tuskin pääsee mukaan. Kaupunkikäyttöön Panasonicin 35-100 voisi tuntua mukavammalta. Zuiko painaakin jo melkein 900 grammaa (ilman jalkaa ja jatketta). Enkä taitaisi edes tietää mitä sillä tekisin kun silmä on tottunut lyhyempiin polttoväleihin.

Omassa tekniikassa on puutteita. Laiteissa ei ole mitään vikaa – kuvaajasta kiinni, ellei tällä saa kuvia. Se on minun loppulausunto. Jäädään odotteleman huhuttua 300 mm:stä.

Mainittakoon vielä, että tämänkin laitteen ostin Suomesta, kivijalasta omalla rahalla.

ISO 400 210 mm f/8.0 1/320 sek

ISO 400 210 mm f/5.6 1/1600 sek

ISO 200 210 mm f/5.6 1/2500 sek