Toinen päivä on maanantai, joten museot ovat täälläkin pääsääntöisesti kiinni. Mennään siis kuninkaalliseen kirjastoon, kutsumanimeltään musta timantti. Hyvin sievä niinkin isoksi ja mustaksi rakennukseksi. Sitä ihmettelin, että miten noin lähellä vettä voi olla jotain tavaroita, jotka eivät ole ketjuilla kiinni. Yläkerrassa oli esillä kirjaston aarteita. Tämä näyttely ei aivan auennut, että miten tuo venäläinen avantgardismi liittyy siihen? Luin matkan aikana kuuluisan tanskalaisen naisdekkaristin uusinta kirjaa, jossa loppuratkaisussa päähenkilö istui juurikin noilla tuoleilla katselemassa vastarannan rakennuksia. Olen siis saattanut jopa istua samassa tuolissa kuin fiktiivinen kuuluisuus. En muista kirjailijan enkä kirjan nimeä, mutta sen muistan, että hovimestari ei ollut syyllinen.

Alakerrassa oli meneillään näyttely Joakim Eskildsen – En verden jeg kan tro på. Eskildsenilla on sil viisii yhteys Suomeen, että hän on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa. Esillä oli kuvia ainakin projekteista Cuba, Home Works, American Realities, The Roma Journeys, Bluetide, Nordic Signs… Tuottelias kuvaaja. Arkistointi, jossa pinnakkaisista leikataan kuvat ja laitetaan nippuun kumilangalla on mielenkiintoinen. Sukulaisten kanssa kahvitellessa, pakka esiin ja plaraamaan. Kuka nyt kännykästä kuvia katselee. Esillä olleita kirjoja pitää jostain etsiä, Steidl muistaakseni kustantaa. Tässä näyttelyssä sai rahalle vastinetta.

Loppuun vielä teaseri seuraavasta näyttelykohteesta, josta osa oli levitetty pitkin kaupunkia ja loput löytyi sisätiloista.

Lopunloppuun vaalikevennys. Tästä sheriffistä olin kuullut aikaisemminkin. Vain yhden mainoksen bongasin. Kyllä, oikeassa lahkeessa on kuudesti laukeava ja vasemmassa on…