Tähän päivään lähdettiin shoppailupainotteisesti. Ensin McUseokortteliin. Sieltä pitäisi löytyä Lomographie-kauppa ja -galleria. Aukion sinnikkäästi viisi kertaa navigointilaitteen kanssa kierrettyämme päätimme ruveta pötköttämään. Sen jälkeen kävin kysymässä infosta neuvoa. It doesn’t exists anymore.

Jatketaan siis syvemmälle kaupunkiin. Leica-shopin yläkerrassa oli pieni galleria, jossa Kay von Aspernin katukuvia. Tästä kaupasta ostin lehden. Olihan sitä jotain ostettava kun niin pahasti häiritsin myyjän surffailutuokiota. Jääköön kaikki muut ostokset luetteleloimatta.

Kaupungissa oli menossa filmifestivaalit. En tiedä missä muualla tapahtumia oli, mutta ainakin raatihuoneen torille oli viritetty noin 25 metriä leveä valkokangas. Ohjelmistossa oli musiikkitaltiointeja väliltä Die Toten Hosen – Fiinin Wilharmoonikot. Yhtenä iltana tuli Paul McCartneyn kiertueen taltiointi. Oli jotenkin outoa kun valkokankaalla ihmiset kiljuivat mutta valkokankaan edessä istutaan tai seistään kädet selän takana. Vähän niin kuin olisi konsertissa, mutta ollaan sitten kuitenkin elokuvissa. Elokuvissa ei kai kuulu taputtaa kappaleiden jälkeen. Mikäli markkinoille tulee bootleg-versioita Paul McC:n Get Back kiertueesta, älkää ostako. Saattaa toki olla, että kuvasi vain tuota raatihuoneen tornia. Näytökset alkoivat klo 21:00, mutta alueella olevat ravintolat avasivat jo aamupäivällä. Tarjolla oli ruokia eri puolilta maailmaa, olutta ja viiniä. Ja kaikki toimi hienossa järjestyksessä.

Iltakuvana näkymä hotellin ikkunasta.

Tämä olikin viimeinen täysi päivä. Seuraava on lähtöpäivä, mutta aikaa jäi parin näpsäyksen verran. Ensimmäiseksi kuva, josta en sano mitään näinä poliittisesti ja uskonnollisesti epävakaina aikoina. Toiseksi kuva, joka veti myös hiljaiseksi. Ikäänkuin pannukakkua, joka on syrpätty pieniksi paloiksi ja paistettu pannulla. Kaveriksi tomusokeria ja hilloa. Herkun nimi on kaiserschmarrn. Herkkua ja hyvä päätös tälle reissulle.