Olen kuullut, että jotkut leikkaavat kuunliljoista kukkavarret pois, koska kukat eivät ole niin nättejä. Minä jätän mm siksi, että on kiva seurata kun isot kimalaiset kömpivät kukan sisälle, nuolaisevat kerran, peruuttavat ja lentävät seuraavaan kukkaan. Pitäisivät peruuttaessa vielä sellaista piip, piip ääntä, niin olisi vielä mukavampaa.
Kuvassa kimalainen on valitettavasti just kukan sisällä, niin ei näy. Polaroid on vähän hidas hyönteiskuvauksiin.
Kylmän kevään vuoksi kasvuun lähtö viivästyi, sitten tuli kuivuus ja kuumuus. Lukumäärä täsmäsi siihen, mitä maahan laitettiin, pieniksi jäivät, mutta nättejä ovat.
Syksyllä taas uudet kynnet maahan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Hyllystä löytyy pari SX-70:stä niin oli aika pyyhkäistä niistä pölyjä pois – pitkästä aikaa. Ensimmäinen filmi oli mennyt vanhaksi viisi vuotta sitten, se ei todellakaan toiminut. Seuraavakin oli vanhaa ja pelitti miten kuten silloin tällöin. Kolmas oli kuranttia.
Pihaa dokumentoin kun en muuta keksinyt ja reviiri on nykyisin aika suppea. Usein tulee mieleen tsekkiläinen Josef Sudek – kannattaa tutustua. Oli invalidi ja loppuaikoina poistunut mihinkään.
Ei tämä Polaroid-kuvaaminen oli eläkeläisten harrastus. Laaki on 2,50 € ja lopputulos mitä sattuu tulemaan. En tosin ole vielä eläkkeellä, joten antaa palaa.
Hieman liioittelua. Ennen muutaman tipan sadekuuroa. Hienosti värittyi maisema siniseksi, sininen harso, sininen hetki. Vain kunnon taivasvalot jäivät puuttumaan.
(En näillä Fujeilla ole montaa kuvaa ottanut, mutta on tämä jotenkin helpompaa kiun Olylla. Kuva suoraan kamerasta on paljon valmiimpi. Tykkään.)
Tummia pilviä lähdin hakemaan. Ehtivät sillä aikaa poistua kun pyöräilin 12 km kohti kohdetta. Otetaan sitten valkoisina. On täällä kaunista. Näyttää tasaiselta, mutta on täällä mäkiäkin ja tasaisilla paikoilla tuulee melkein aina vastaan.