Puiden haku metsästä on edennyt. Koivun ja männyn sarjaa johtavat koivu ja mänty. Koivu on 143 ja mänty 180 senttiä. Aika vaatimattomia lukemia, arvelisin.
Johtomänty on tuo takimmainen oikealla. Etualan mänty on mukana komeamman kaarnan ansiosta.
Nyt alkaa olla se aika vuodesta – ainakin täällä etelässä – että, vihreä on parhaimmillaan. Tietenkin jos tykkää vaaleanvihreästä. Sellaista läpinäkyvää vihreää.
Luin hiljattain saamaani Pohjoistuulen metsä (Kovalainen, Seppo) ja pääsin kerralla melkein loppuun. Teijon kansallispuiston natura-alueilla on luonnonmetsää 0,4 neliökilometriä. Koska harpoin noin 300 sivua jäi selvittämättä mitä luonnonmetsä tarkoittaa. Tällä tiedolla en tunnista vaikka tulisi vastaan. Minulle tulee mielleyhtymä vanhoihin puihin. Vanha puuhan on aina iso tai paksu. Lähdinkin etsimään paksua puuta. Ensimmäisenä tarjoan tätä kuusta. Ympärysmitta noin 120 sentin korkeudella noin 202 senttiä. Katsotaan mitä seuraavaksi.
Säännöt ovat sellaiset, että puun pitää olla kansallispuiston aluella, ei puistopuia ja sen pitää olla elävä. Paksuus mitataan noin 120 sentin korkeudelta.
Paikkana tuo on yllättävä. Paikoin märkää, vaikeahkokulkuista, pimeää. Silti jotenkin miellyttävä, jännittävä.
Hei, 0,4 neliökm, kansallispuisto.
Hyi, miten makaaberi sanaleikki. Tuskin on vesilisko itse kiivennyt puuhun kuolemaan vaan joku on auttanut. Kaula katki ja henki pois. Olin herkistyneessä tilassa ja näytti kuin lisko olisi oikein aseteltu tuohon kuoppaan. Jonkun ruokavarasto tuo on, sellainen luonto on.
En lähtenyt verellä mässäilemään ja yksityiskohdilla mässäilemään. Hieman kunnioitusta sentään.