Yearly Archives: 2023
Latokartanonkoski, Salo Perniö
Onkohan sellaista näköalapaikkaa, matkakohdetta tms. kuin suvanto. Paikka, missä veden virtaus on rauhoittunut, pauhu on hiljentynyt. Vai tuo ylävirta on näyttävä, vauhtia, voimaa ja vaarallisia tilanteita, silti suosikkipaikkani löytyy tuolta alavirrasta. Menee sinne polkukin, umpitie. Varmaan siellä käydään kääntämässä – ai ei täällä ollut mitään. Tuossa kosken melussa häiritsee, kun ei kuule mitään muuta. Ei taakse hiipiviä karhuja tai pythoneita tai lintuja. Tuntuu, että on itsekin kömpelö kun yksi aisti puuttuu.
Sain sentään koskikaran näköaistilla ja palokärjen sekä pyrstötiaisen kuulolla.
Talvista kuvaa
Mennä retkeilemään kolmeksi tunniksi ja ottaa kuva lumesta, kreisiä. Näitä kun myöhemmin katselee, saattaa muistaa, että olihan tammikuussa lunta. Kuvan metatiedoksi pitäisi tallentaa näinä ilmastomuutoksen aikoina myös lumen syvyys eli paksuus. Ei sitä tarvitse järven jäällä paljon olla, kun näyttää paljommalta kuin onkaan.
Aurinkoista päivää
Ainakin sääennusteen mukaan. Odottelen jo helmikuuta, että silloin repäistään pilviverho ja päästään kunnolla paistattelemaan.
Arvuutuskilpailu
Kuinka kauan kestää, että nuo kuuset saavat korkeudessa kiinni tuon haavan, ellei haapa kaadu. Luulen, ettei koskaan.
Tässä oli ennen hieno kuusikko. Olisi kiva näyttää lapsenlapselle ne kannot ja antaa toivotuksen, että jospa sinäkin joskus näkisit tässä niin suuria kuusia.
Talvikalassa
Onkohan ilmastonmuutoksesta johtuvaa, että monena vuonna talviverkot ovat olleet melkein kilometrin edempänä. Eikö jää kestä? Onko kuha vaihtanut matalampaan?
Ollut aika sumuista viime aikoina
Kauniiksihan tuo kuura maiseman koristelee. Taitavasti sumu häivyttää maiseman ja poistaa rosot.
Vakipaikka
Minusta on jotenkin rauhoittavaa ja turvallista, että on joku paikka, mistä saat halutessasi lähes aina hyvän tai ainakin kohtuullisen kuvan. Vaikka tuleekin itseä toistettua vuodesta toiseen, niin on se aina kuitenkin uusi kuva ja uusi aika.
Suolla
Lunta ei ole suon ja metsän reunoilla, jos sielläkään. Isommat lammikot ovat jäätyneet, kestävät kävellä, mutta tosi liukkaita. Jotkut mättää kantavat, jotkut eivät, ojien kanssa pitää tarkkana. Vettä on tullut aika paljon ja virtausta riittää.
Valkotasapainon kanssa on säätämistä. Tuolta siellä muistaakseni näytti.
Kompassissa itä
Kulttuurivuosi 2023 on avattu – viuh ja pum. Koska Amokseen ei maalaiset kerkiä viikonloppuna, niin mennään sitten muualle.
Sinebrychoffin taidemuseossa oli japanilaisia puupiirroksia. Tämä oli pakko nähdä, koska näitä ulkoilutetaan vain 30 vuoden välein, enkä usko että toista kertaa pääsen näitä katsomaan. Aika moni muu on ajatellut samoin. Porukkaa oli minun näkökulmasta epämiellyttävän paljon.
Hienoja töitä, järjettömän hienoa viivaa ja värejä ja tekniikkaa. Vaikka nuo kankaiden laskokset. (Chobunsai Eishi: Geisha)
Toisena kohteena Kiasma ja siellä Kompassissa pohjoinen. Wihurin kokoelmasta pohjoisen töitä. No, menihän tuo, mutta olis siellä varmaan ollut jotain vielä pohjoisempaakin.
Marja Helanderin videoista tykkään. Ne ovat viihdyttävän hauskoja ja ymmärrettäviä.
Ensimmäisen kerran sain kuviin noin rankat viirut. Ne eivät siis kuulu teoksiin. Mikähän on mahtanut muuttua?
Salon tori
Seison niillä sijoilla, missä valtakunnan superjulkkikset ovat laulaneet, seisoneet ja hyppineet kymmeninä kesien torstaina. Vaikea kuvitella, että tuossa edessä on puolen vuoden päästä torstaina noin puoli miljardia ihmistä laahustamassa kesäfiiliksissä. Susikoira Roi ei mahdu silloin mukaan.
