Yearly Archives: 2023
Tilinpäätös 2023
Näyttää, että kotigallerian debet- ja kredit-hyllyihin on tullut yhtä monta kuvaa eli tasan meni.
Vuoden kaksi viimeistäkin kvartaalia tuli kaikesta huolimatta suoritettua. Sairastuminen, diagnoosi, operointi, toipuminen, jatkohoito (jatkuu…) ja päälle vielä bonuksena silmäongelmat (jatkuu…).
Vaikka vuoteen mahtui monta huonoa päivää, niin niitä korvasi moninkerroin lapsenlapsi, jolle kelpaa leikkikaveriksi romumpikin ukki. Mitä tuolta pieneltä ihmiseltä voisi oppia, niin innostuminen pienistäkin asioista ja opetella hymyilemään ja nauramaan niin, että se näkyy silmissä asti. Ihana energiapatukka on hän.
Tähän vuoteen verrattuna on ainakin varaa parantaa.
Ulkoilutan itseäni
Päivänä eräänä otin kameran mukaan ulkoilutuokioon. Jälkeenpäin tuli tunne, että voisihan tätä tehdä ehkä useamminkin sitten kun… jne… Aikaisemmin päivällä olin katsellut intternetistä jotain Fujifanboysien lenssitestejä ja matkakertomuksia. Miten niissä onkin aina niin värikästä ja aurinkoista. Alkoi melkein käydä kateeksi. Tämän hetken maisemia kun katsoo, niin eipä ole paljon Fujin vilmiresepteille käyttöä. Paitsi jos auringonlaskua ei lasketa, jos se näkyy niin on varmaan niin kylmä, etten kuitenkaan mene ulos.
Vuosi on vääjättömästi päättymässä ja kuvaamisesta saisi kyllä ihan kivan harrastuksen vaikka ensi vuodelle. Pitää laittaa harkintaan.
Marraskuun kuva
Olen tulostanut joka kuukausi kuukauden kuvan seinälle, kuvaamaan vuoden kiertoa ja muistokuviksi hetkistä. Olen aikaisemmin tehnyt muistikirjaan pieniä tulosteita mustesuihkulla japaninpaperille. Leikannut sivuun kuvan kokoisen reiän ja liimannut kuvan reiän päälle. Näin sivusta ei tule kovin paksu ja kun kuvaa katsoo valoa vasten se on kuin paperidia.
Marraskuun kuvan tulostin isompana. Se ei aivan onnistunut noista mustista kohdista. Pitäisi ottaa useampia vedoksia ja testailla, mutta tämä on aikamoista askartelua. En tiedä vielä mihin tätä käyttäisin, mutta mielenkiintoinen menetelmä pohdittavaksi. Monesti paperissa on kaksi puolta, niin kuin tässäkin. Toinen on kiiltävämpi ja sileämpi ja toisessa on enempi tekstuuria. Niitä pitäisi kokeilla, samoin paperiasetuksia matte vai glossy sekä tulostuslaatua normal vai fine jne… Tulostettavaksi valitulle kuvalle valitaan sitten näistä sopiva kombinaatio.
Tulostimena on ihan tavallinen Epson ET-2650. Tällä tulostan muutkin kuukauden kuvat. Riittävän hyvää jälkeä tulee kun on käyttänyt Epsonin omaa paperia. Ei minulla ole tarvetta näihin enempää satsata.
Meren äärellä
En ole liittynyt lopettaneiden blogin-pitäjien joukkoon. On vain ollut kaikenlaista murhetta. Tänään kuitenkin kävi niin, että henkilökohtainen avustajani kärräsi minut Halikonlahden rannalle. Oi tätä tilan tuntua verrattuna viime viikkojen tilanteeseen.
Marrasmetsä
Täällä on aina marraskuu. Kuivia lehtiä, lahoja puita vuoden ympäri, aina yhtä pimeää. Yksi töyhtötiainen antoi merkkejä olemassaolostaan. Hieno paikka.
Luonto parantaa
Tuskinpa paranin, mutta en ainakaan huonommaksi mennyt ja oli mukavaa. Kuvia voisi kyllä parantaa.
Tuo hyvin jonoon järjestäytynyt pilvijoukkio oli hieno.
Vaisakko Salo
Ettei tarvitse palella Halikonlahden tuulissa niin menimme Vaisakkoon metsän suojaan. Tuulihan sielläkin osan matkaa ja sen jälkeen alkoi märät lehtien kuorruttamat pitkospuut. Aika rentona piti askeltaa.
Onhan tuolla ihan viihdyttävää. Järripeippo, viherpeippo, tikli, punatulkku, palokärki, puukiipijä, sinitiainen, talkkari, närhi, korppi ja heinäsorsa viihdyttivät omalla panoksellaan.
Veturitalli Jarno Vesala
Tämä oli hieno. Hienosti yhdistetty valoja, rakennelmia, kuvaa, ääntä varjoja, pimeyttä, veistoksia, tasoja ja mielenkiintoisesti rakennettu erilaisia näkymiä.
Väkisin otettu
Kovin vaikea on saada juonesta kiinni kun tulee niin harvakseltaan kuvattua. On taas se vaihe, että kuvaisiko kivaa, rumaa vai ei mitään. Koivikko on aika varma aihe, ympäri vuoden.
Taidevaellus Helsinkiin
Koko kesä ollut aikaa ja vihdoin lähdettiin. Uutena kohteena Amos Hem, Yrjönkadulla. Taidemuseota on palautettu alkupäiseen asuunsa muutaman huoneen verran. Hienosti kunnostettu, jonkun verran tauluja, mutta ei varsinainen taidenäyttely tai galleriatila. Oikeasti kävin vakoilemassa ovatko Söderlångvikistä kadonneet ruukut siirretty tänne vai tilapäisesti kesänäyttelyn alta muualla jemmassa. Ei näkyny.
Toinen kohde oli Kansallismuseon outsider tai marginaalitaide -näyttely. Jonkun verran oli ennakkoluuloja, johtuen siitä, että en ymmärrä, miksi pitää tehdä noita luokitteluja. Ottaa vaan niin, että menee katsomaan kivoja kuvia ja unohtaa kategoriat. Onneksi olin väärässä. Nämä työt kertovat tarinaa aivan samalla tavalla kuin valokuvan tarkka maalaus 1600-luvulta hanhen nyppimisestä hollantilaisessa keittiössä. Kovia juttuja sarjassaan kumpikin, kumpaakaan väheksymättä. Hyvä mieli jäi.
Kolmas kohde oli Kiasman Ars Fennica. Koska olen osoittanut olevani nykytaidetta huonosti ymmärtävä henkilö, niin ei tästä sen enempää, paitsi Camille Normentille’n työ. Sitä ei tarvinnut katsoa, kunhan istui ja antoi vaikuttaa.
