Monthly Archives: huhtikuu 2022
Henkireikä on avautunut
Kolmen kuukauden lumi-infernon jälkeen pääsin taas lempimaisemiin. Kylläpä voimaannutti. Seutu tuli sisälleni ja alkoi taas puhua tuttua kieltään. Niin kauniit valotkin oli laitettu. Samaan aikaan valkoista ja mustaa. Mahtavaa, ihanaa.
Torronsuo
Hyvä sitä on ihmisen välillä käydä muillakin soilla. Vaihtelua, ei yhtään koivua. Ihanan houkutteleva lammikko.
Torrolla on nykyisin hienossa kunnossa olevat pitkospuut. Vielä ei ihan tossuilla olisi pärjännyt, mutta kumisaappaat olisi ollut liikaa. Kyllähän tuota paljon käydään kiertämässä. Reittejä ei tosin montaa ole.
Helsinkissä kävin
Perheasioita hoitamassa ja taidetta katselemassa. Yhdessä päivässä ehtii katsoa kaksi näyttelyä ja silloin ei tarvitse ihan kellon ympäri olla matkassa. Kohteeksi valikoituivat Kansallismuseo ja Kiasma.
Kansallismuseo: Vaurauden filosofia, Jaakko Heikkilä. Ihan ensiksi pitää sanoa, että oli taas ennakkoluuloja. Nopeasti yhdistää vaurauden varakkuuteen ja rikkauteen, omistamiseen ja sen näyttämiseen. Minulle vieras maailma. Menin kuitenkin. Enkä sitten kuvia katsellessa kenenkään kohdalla miettinyt sitä maallista rikkautta hetkeäkään. Sympaattisia henkilökuvia, laajakulmanäkymät olivat mielenkiintoisia, pääsi kunnolla tirkistelemään. Se yksi pohjoisen maisema (Enontekiö) oli tosi hieno.
Näyttelyn jälkeen jää pohtimaan mitä ovat vauraus ja rikkaus ja onko varallisuudella niiden kanssa jotain tekemistä.
Kiasma: Ars22. Tähän tarvittaisiin kaksi päivää. Ei täältä osaa ilman muistiinpanoja nostaa mitään, erilaiset tekstiilityöt, reliefit Irakista olivat, Video Vietnamista. Kuvallinen panokseni jää tähän kuvaan.
Varjot
Onkohan valokuvaajaa, joka ei ole kuvannut varjoja. Tuo keskimmäinen on mielenkiintoinen. Aivan kuin se nousisi pystyyn ennen kiveä ja jatkaisi ylemmäksi kuin kiven yläreuna. Mitenhän sen saisi menemään kiven läpi?
Tämä on minun
Siihen asti kun päivä paistaa saat ihailla solakkaa suon muotoilemaa runkoasi. Värit joudut kuvittelemaan.
Suo herää
Tästä se lähtee. Valkoinen alkaa muuttua punaiseksi. Oli jäänyt yksi karpalokin poimimatta.
Täältä tullaan
Syksyllä jäätiin siihen, että keltaista oli. Ajatelkaapa jos puut osaisivat ajatella. Ajatella niin, että jaksanko vielä pusertaa lehdet hiirenkorvalle ja avata ne vielä edes yhdeksi kesäksi.
Teijon kansallispuisto
Teijolla on varmaan paljon tarjottavaa, mutta en ole 30 vuoden aikana vielä löytänyt kuin Hamarijärven ja Punassuon. No tietenkin olen kävellyt kaikki polut ja polunvarret, mutta sellaisiksi omiksi paikoiksi ovat tulleet vain nuo kaksi. Sahajärvi ehkä kolmanneksi, mutta siellä on jo liian levotonta.
Eipä tuolla suolla mitään ole, mutta käyhän Torrollakin miljoona ihmistä vuodessa.
Outoa oli
Mennä työpäivän jälkeen metsälenkille. Valoa, ei sada, on lämmintä. Outoa, todella. Muutama makea puolukka löytyi maisteltavaksi. Peippoja, kurkia, palokärki ja harmaalokki. Hieno tunnelma, varma kevät ja lupaus kesästä.
