Yearly Archives: 2022
Kotikattilaa kohti
Kattilaan, koska Salo on kuopassa. Kotikattilaa kohti, koska asun jossain tuolla ja monesti on ollut ruoka odottamassa. Tämä maisema on auennut eteeni satoja kertoja. Monesti sellaisena, että nyt on koti lähellä, jaksaa vielä muutaman kilometrin. Fyysinen kotini on tuolla edessä ja henkinen kotini takana. Tämä mäki erottaa ne toisistaan.
Kouvola Poikilo Mika Honkalinna
Poikilo kuulostaa ihan salolta, niin kuin olisi jotain kirjaimia jäänyt pois. En tiedä lausutaanko se poik ilo vai poikilo, ihan sama – löysin perille. Kouvolassa kun olin, niin täällä kävin.
Ennakkokäsitys oli taas minulle tyypillisesti, että katotaan nyt, ei se mitään maksa kun vingutetaan museokorttia. Kuvata puita, kaarnoja, yms… Kaikkihan me sitä teemme. Myönnän olleeni taas väärässä. Tuon kokoisina, laadukkaasti vedostettuna, oikealla terävyysalueella – hienoja. Ne kuvat, mitkä iskivät kuin Jussin kuokka otsaan, olivat nuo vasemmalla olevat mustesuihkutulosteet turvelevylle. Kuvina jo hienoja, mutta materiaali vie homman loppuun. Hieno struktuuri ja kun muste leviää turpeeseen ei ole niin karvan tarkkaa. Näitä haluan käydä katsomassa jossain joskun toistekin. Mielenkiintoista jos näistä tulee joskus kirja, niin miten tehdään teknisesti.
Tämä näyttely menee asteikollani kategoriaan suosittelen.
(Unohtui tuosta ensimmäisestä kuvasta säätää valkotasapainoa.)
Valkoinen horsma
Enpä muista ennen nähneeni, eikä tätäkään enää ensi vuonna pällistellä. Eiköhän kauha taas pikkaisen rouhaise.
Hermostuttavaa kuvata tuollaisen reunan lähellä kun tiesi, että puoliso jännitti minunkin puolestani viisi metriä takavasemmalla.
Harmaasieppo
Tietääköhän linnut mitä tarkoittaa kärsivällisyys. Tyynen näköisenä tämä kolmen pienokaisen äiti jälkeläistään ruokki. Tämä ei tehnyt ruokansa eteen muuta kuin odotti, toinen oli semiaktiivinen ja kolmas osasi hakea hyvinkin taitavasti purtavaa (pureeko linnut?).
Keltainen kukka
Otapa kasvikirja käteen ja huomaat kuinka paljon noita voikukan näköisiä kukkia onkaan. Ajattelin vain vielä määrittää tuon, mutta en tuon kuvan kanssa onnistunut. Olkoon valvatti, maitiainen tai mikä hyvänsä pukinparta. Tuskin tuo siitä loukkaantuu.
Ensi kerralla otan tuntomerkit tarkemmin.
Vihreän joen rannalla
Toisin kuin Kirkan Varrella virran, Eppujen Vihreän joen rannalla ei ole ympäristön tilaan kantaa ottava kappale. Koska tuo vihreä tuossa veden päällä on ilmeisesti silmälevä eikä sinilevä, niin rohkenin päätyä tähän kappalevalintaan. Silmälevä ei ole myrkyllistä, mutta en käynyt kokeilemassa. Viime vuonna tätä oli niin, että joki näytti pinaattikeitolta. Hienot värit kuitenkin.
Mammatus
Hieno pilvimuodostelma ukkosen jälkeen. Ikinä ennen ollut tuollaista nähnyt. (Sähköjohdot kuuluvat kaupunkimaisemaan.)
Korennot 2022 osa 5 #8 – #10
Ovat nuo pienet sitten kauhean pieniä ja menevät vielä herkästi maihin. Nokkosia oli runsaasti niin oma maastoutuminen oli varsin varovaista. Aikamoista risukkoa on maisema kolmenkymmensentin korkeudella.
Nyt on sitten kymmenen koossa.
#8 Keihästytönkorento
#9 Sirotytönkorento, tällä on erikoinen väritys. Ikinä nähnyt tuollaista oranssia rantua.
#10 Sirokeijukorento
Kotigalleria
Vaikka toisten töiden katselu on mukavata puuhaa, niin ei niitä omia kuviakaan kannata pitää vakan kannen alla. Yritän saada joka kuukausi ainakin yhden kelvollisen kuvan, jonka kehtaan laittaa seinälle. Esillä on aina 12 kuvaa. Siitä voi sitten katsoa vuoden kiertoa. Sellainen kuvahaaste asetettu, kuulostaa helpolta, mutta koville on ottanut.
Someron kivimeijeri #gosomerogogo
Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti. Kesästä toiseen siis samoja reittejä. Kivimeijerillä kävin ensimmäisen kerran 2013 ja sen jälkeen yksi vuosi on jäänyt väliin. Kertaakaan en ole pettynyt. Enkä pettynyt nytkään. Arvostan kauheasti tällaista sitoutumista ja asialle omistautumista. Tila on mielenkiintoinen, ei turhaa hienostelua, kotoisa olo.
Kuvassa Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, Autokulta ja takaikkunan läpi pilkistää peuran korvat. Pään korvineen on tehnyt Antero Kare.
