Yearly Archives: 2022
Onhan tuo vähän lällykkä
Sellaista se on, tällaista kansa haluaa. Lehteä ei ollut aseteltu eikä auringon paikkaa manipuloitu – au naturel.
Polku
Siinä. Siitä ne peurat kulkevat aamu- ja iltapesulle. (Talous)metsässä näitä kiva seurailla, mutta suolla seurailen vain etäältä.
Ensimmäinen kerta, muistaakseni
Otin hienon kuvan, missä ei ole juuri mitään terävää. Eikä ole mikään intentionationally camera movement. Nyt ollaan tekemisen sisärinkulalla. Nimi pitäisi vielä keksiä, onkohan Fields of Wet Swamp jo käytetty?
Lehtipuhaltajan vapaapäivä
Nyt on lehtipuhaltajan vapaapäivä, kukaan ei kaipaa sinua tänään ja kaikki mukaan…
Rajalla
Tuossa kohtaa menee Teijon kansallispuiston ja muun maailman raja. Aattelepa kuin iso tuo railo on kun vedetään rataa tai moottoritietä. Sähkölinjan alla sentään kasvaa jotain.
Metsäkato
Hiljattain näkemäni näyttelyssä Pohjoistuulen metsä, Kovalainen halusi, että kun puhutaan metsästä, tarkennettaisiin, että mistä metsästä. Varmaan tarkoitti, että puupelto ei ole sama kuin metsä. Tästähän sen näkee. Vihreää on. Laikkuja siellä täällä, kaikki puut saman korkuisia ja saman merkkisiä. Kyllähän tuokin minulle metsästä menee kun ei paremmasta tiedä.
Viimeinen harakankello
Terälehdet repsottaa, osa lähtenyt jo parempiin suihin, värikin alkanut jo haalistua. Se siitä kesästä.
Puukuvien outouksia
Tämä ei kuulu ruska- eikä metsäkuvien kategoriaan. Tarkoitus on näyttää, miltä sekatalousmetsän puut näyttävät. No ei se tuosta pikkukuvasta juuri kylläkään näy. Alareunassa on mäntyjä. Ne menevät ihan kummalliseksi mössöksi. Sekoaako kamera jotenkin niiden neulasten kanssa ja päättelee tilanteen väärin. Olen huomannut tämän ennenkin. Olen myös nähnyt muiden puukuvia, eivätkä ne aina puita imartele. Kun taas nuo keltaiset haavat. Niissä lehti erottuu. Samoin kuusen naava – neulaset ei. Mielenkiintoista ja outoa on.
Haapakin ruskottuu
Pakko oli laittaa vielä yksi ruskakuva, että ei jää epäselväksi, että puut ovat ylhäältäkin katsottuna ruskottuneita. Mietin, että jos Finnairkin järjestäisi sellaisia ruskaretkiä, että koneet tulisivat siinä 150 metrissä hitaasti lipuen ja turistit voisivat ihastella ja kuvailla Suomen kaunista syysluontoa antavista lentokoneiden akkunoista. Miksi 150 metriin, siksi, etteivät ne törmää ilmassa 120 metrissä vilistäviin harrastelijoiden troonivispilöihin.
Mielimaisemissa
Oliko se niin, että yksi tunti mielimaisesissa antaa voimaan yhteen työpäivään. Jaa juu ei. Olin melkein viisi tuntia, niin pärjään hyvin jos pidän perjantain vähän lyhyempänä. Aamumarjat tuli kerättyä ja ihasteltua, kuinka värikästä on. Toisaalta vähän jo odottaa sitä pimeääkin.
