Yearly Archives: 2022
Punassuo valkoisena
Nyt kantoi jo suo, mutta ei hanki. Melko raskasta tuo hankirämpiminen. Noihin saarekkeisiin pitää tutustua ajan kanssa paremmin kun sinne kerran nyt pääsee melko vaivattomasti.
Ikävää vaan, että Teijo ei ole varsinainen talvikohde siinä mielessä, että parkkipaikat eivät taida kuulua mihinkään aurausjärjestykseen. Pitää siis mennä toisten jälkiä ja varata luontivälineet mukaan.
Risukuvaus workshoppi
Jos haluaa aloittaa risukuvauksessa, niin kannattaa aloittaa juhannuskokolla. Se on helppo.
Vaikka metsänäkymä näyttäisi kuinka kivalta ja vaikka se näyttäisi vielä etsimessäkin kivalta ja vielä kameran ruudullakin kivalta (oletus digicamera), niin ruudun ääressä huomaa, että sokea kanakin olisi onnistunut yhtä hyvin ja risukasa kävi lankeemuksen edellä. Aina on joku tikku väärässä paikassa. Olen aina arvostanut ja tulen arvostamaan hyviä metsäkuvia. (No, vähän ne parani kun katsoi vielä uudestaan.)
Kuvat ovat Salosta, Vaisakon luonnonsuojelualueelta.
Sumua Turussa
Olipas harmaata, hyvä että on tuollai koristellut talot, niin ei vahingossa törmää vaikkapa dronella – jos sellaista tuolla päin sattuisi lennättämään.
Historian havinaa
Kuva on jostain 70-luvulta kun leveät lahkeet keksittiin. Tästä on hyvä jatkaa tätä vuotta.
Ja sitten lasku
Niinhän sitä sanotaan kun lopetellaan. Vuoden 2021 kuvailut päättyi auringonlaskuun. Jokaisen pitäisi ainakin yksi tunti vuodessa haaskata auringonlaskun katselemiseen, ihastella kuinka monta väriä on olemassa ja miten nopeasti ne vaihtuvat. Vielä ennen pimeää viimeinen kuva, josta ei tiedä mikä on taivasta, maata, metsää, mäkeä, usvaa tai pilveä. Sitten pimeys saakin tulla.
Muuten olen sitä mieltä, että tällaisia tummia taiteellisia kuvia on ihan turha laittaa nettiin. Teen vaikka tarroja ja liimailen niitä, kuin tuskailen näiden säätöjen kanssa. Omalla ruudulla Lightroomissa näyttää ihan kivalta ja vielä Photoshopissakin, mutta siitä se tuskailu sitten alkaakin.