Yearly Archives: 2022
Edes toisenkin kerran joulukuussa
En vaan kertakaikkiaan saa talvesta otetta. Ellei ole kosteaa ja kova tuuli, niin on kova pakkanen. No – kova ja kova – -12 alkaa olla liikaa. Oli miten oli, niin kivat värit ja valot oli Halikonlahdella. Sinne sentään uskalsin kun auto oli alle kilometrin päässä. Tarkimmat pikselinpiippaajat varmaan ihmettelevät miten tuo merkkitaulu on valaistu takaa, vaikka valo tulee edestä. (Tähän asti olen ollut oikein tyytyväinen Fujin jälkeen. Kroppia on annettu sen verran, että saa kuvasuhteen 4:3:ksi. Objektiivina eli linssinä oli Fujinon 50 mm/f2.0 eli 50 mm Fujicron.)
Talven iloja
Ainakin se, että ihmisiä on vähemmän liikkeellä. Ei ole ruuhkaa. Kaksi tuli vastaan ja yksi lähti just parkkipaikalta kun tulin. Meinasin jo kääntyä takaisin.
Kuva on Vaisakon luonnonsuojelualueelta.
Sisällä vai ulkona – metsässä vai kaupungissa
Ei tarvitse vastata. En voi sanoa olevani talvi-ihminen. Hampaita alkaa särkeä ja naksua, sormet menee ikijäähän kahdessa minuutissa jos ei ole hanskoja. Jos palella täytyy ja valita saa, niin mieluummin metsässä palelen kuin kaupungissa. Kun metsässä on kylmä, niin kaupungissa on vielä kalsa siihen päälle.
Dandeborg
Järvessä on noin viisi veden ympäröimää kiinteän näköistä plänttiä. Niistä kaksi on nimetty, toinen tämä Dandeborg ja toinen on Kolaholm. Siinähän olisi ruukin panimolle kaksi nimeä valmiina juomat isälle ja pojalle. Vanhatkartat.fi kertoo, että 1877 nimiä ei vielä ollut. Wikipedia kertoo, että saari on 30 metriä pitkä, mutta ei kerro kuka on Dande Borg.
Parasta talvessa
Paras hetki talvessa on, kun menee lumisateessa metsään ja kun tulee se hetki, jolloin ainoa ääni, jonka aistit on kohina pääsi sisällä.
Taas mustetahratestin mokasin
Näyttää can-can tanssijalta, jolta kengät ovat juuttuneet hameen sisään. Jaa ei vai?
Onkohan järvi notkolla tuosta kohtaa, luulin että se olis passissa – se kai on idea vatupassissakin.
Pimeys valoisuuksien reunoilla
Tiedä sitten, että mikä oli ajatus, mutta tällainen tästä tuli. Huomio kiinnittyy siihen, mitä ei näy. Valosaaste. Kuuta ei lasketa.
Salo rautatieasema
Kuvassa, niin kuin näkyy. Edellisenä iltana oli saanut vielä kuun tuonne taustalle. Ajattelin, että ei se ole päivästä kiinni, mutta niinpä vain olikin. Eipä mennytkään samaa rataa seuraavana iltana.
