Huomasin erään toisen kuvan kohdalla dronella otetussa kuvassa pienen ongelman. Ensin luulin, että kopteri on ollut vinossa ja siksi pensas näyttää vinolta. Muutkin olivat, niin ymmärsin, että tämä onkin laajakulmaan liittyvä ominaisuus. Tässä kuvassa se näkyy selvemmin. Kyseessä siis suoraan ylhäältä otettu kuva. Vain yksi runko on oikeasti kaatunut. Suoraan edestä otettuna linjoja voi suoristaa ja korjailla, mutta tietääkö tietäjät, miten tämä oikaistaan? Tehokeinona tätä voisi jossain joskus käyttää.

Muistui mieleen, että kun pojalta joskus kysyttiin, miksi et ole siellä opiskelupaikkakunnan kämpässä vaan tulet aina tänne kotipaikkakunnan kämppään. Siellä mä asun, mutta täällä on mun koti.

Teijon kanssa on sama juttu. Kyllä siellä on kiva käppäillä, evästellä, keräillä antimia yms aktiviteetteja. Kuitenkin, tämä kuvan seutu on se, missä jotain tuntuu. Metsä puhuu, vaikka se onkin aukotettu ja loppu on puupeltoa. Puut voivat lähteä, mutta henki jää.

(No ehkä Teijolla Punassuo ja Hamarilla Ryssänsillan tienoo.)

Oli visio, että koska polvet toimivat ja maa oli kuiva, menen saniaisten reunastamalle polulle makaamaan ja otan kuvan, jossa tulee ikään kuin vaikutelma, että ollaan saniaisputkessa. No ei se mennyt ihan niin. Oli tyydyttävä perinteisempään. Ei tullut Vuoden luontokuvaa, ei. (On muuten mulla kopterin lennättäminen metsässä ihan kauhian vaarallista puuhaa, kopterille.)

Istua suon laidalla, kuunnella, katsella, nauttia auringon lämmöstä. Laatuluokka I:n tekemistä. Kaikki toimii. Teoriani on, että yksi viihtymisen komponentti on värit. Kaikki värit sopivat yhteen. Miksi pitää keksiä uusia värejä kun on jo olemassa väri suomaisema. Tuolla paletilla kun vetäisee olohuoneen, niin ei tule enää koskaan lähdettyä ulos. Stereoista vielä suomusiikkia soimaan 6-kanavaisesti, haukan vinkaisuja, sudenkorennon siipien pörinää ja tuulen suihketta ja lehten rapinaa.

Voi kurja, kurjet suunnittelevat lähtöä. Sinne vaan ulkomaille mennään, eikä tarvita todistuksia eikä mäskejä. Ei sitten tuoda lintuflunssaa takaisin tullessa.

Kurkien kokoontumisten seuraaminen on mieluisaa tekemistä syysilloiksi. Auringonlaskun aikaan parkkeeraa sopivaan paikkaan ja jää kuuntelemaan. Upeaa. Nämä eivät sitten laskeutuneetkaan tänään tälle järvelle, taisivat huhuilla muutaman muun mukaansa ja jatkoivat toiseen paikkaan.