Kulttuuriympäristö tässä yhteydessä tarkoittaa, että paikka on ylipäätään ollut rakennettu, ei sitä, että siellä olisi kesäteatteri tai festivaalit. On Hornien ja Armfeltien aatelisten kelvannut tuolla käppäillä ja tiirailla naurulokkeja, kanadanhanhia ja laulujoutsenia. Varmaan vesirajakin on ollut vähän ylempänä 200 vuotta sitten, niin on voinut ihan paljaalla silmällä tihrustaa. Mahtoikohan nuo edes kuulua silloin Suomen linnustoon. Näkymä ja Vuorentaka ainakin olivat. Vuohensaari edessä keskellä ja Vaisakko oikealla. (Edit: Tarkastin lintuatlaksesta, kanadanhanhea ei ainakaan pesivänä ollut Hornien aikaan.)
Polvet toimivat vielä, niin otetaan sen kunniaksi Hamarista välillä rantasipiperspektiivistä yksi kuva. Hamarikuvia on tullut aikaisemmin otettua muistakin suunnista.
Ei aina sitä samaa oljenkeltaista kuivaa heinää maisemaa vaan kunnon kuraa. Tuossakin on kuukauden päästä jo jotain muuta väriä. Kuva on Perniön Pohjankylästä.
Päivän pyörälenkki vei Kuusjoelle. Mielenkiintoinen kohde. Lähempänä jos asuisin, niin seuraisin milloin tuo portin varjo olisi mielenkiintoisimmillaan. Ehkä salaa maalaisin portin valkoiseksi, niin saisi portista negatiivin. Nyt kun tarkemmin katson, niin olisikohan niin, että klo 12 varjot tulisivat kohti.
Löysinpä taas pitkästä aikaa kameran ja lähdin sitä inhasti ulkoiluttamaan, siis polkupyörällä. Tämän vuoden lämpimän ajan tavoitteena on aktivoitua tutkimaan lähiseutua laajemminkin pyörän satulan päältä. Tästä myöhemmin, aika näyttää miten käy. Pääsin kuitenkin jo kymmenen kilometrin päähän (ja takaisin).
Koko jokea ei ole tarkoitus dokumentoida. Siitä on jo olemassa Lasse Kylänpään kirja Uskelan joki.
Itse pidän tuosta jälkimmäisestä kuvasta. Se voisi tosin olla mistä tahansa paikallisesti kuraprunnista.