Ensimmäinen taidenäyttely tänä kesänä. Paitsi jos unohdetaan Wiurilan kesä, Teijon masuuni ja Söderlångvik.

Tälläkään kertaa en reproa koko näyttelyä vaan vain osan Reijo Viljasen työstä. Paikka on Someron kivimeijeri Pitkäjärvellä. On siellä muutakin. Nämä salaperäiset vihjeet varmaan saivat sinut jo lähtemään liikkeelle. Elleivät, niin ensi vuonna on taas uusi tilaisuus.

Otin hiljattain pihalle 17 kuutiota mursketta. Olihan siinä kärräämistä. Ajattelepa, kuinka hemmetin monta kuutiota tuosta on ajettu hiekkaa, eikä se ole edes iso kuoppa. Siis ihan järjettömästi.

Tuolla on muuten taas tänä vuonna törmäpääskyn pesiä. Teijolta löytyy, Talonpojanteijontieltä.

Ärsyttää kun monet radiojuontajat rakentavat shownsa sen varaan, mitä muista lähteistä eli iltapäivälehdistä ovat löytäneet. Itse pitäis jutut keksiä eikä muilta lainata. Ärsyttää, mutta siitä huolimatta teen nyt itsekin niin – jo toista kertaa. Hiljattain oli juttua kun joku karjankasvattaja tai maitotilallinen – ei mennä niin yksityiskohtiin – oli joutunut teurastamaan jo tusinan verran eläimiä kun joku urpo oli lennättänyt dronen heinäpeltoon ja siitä se oli kulkeutunut rehuksi ja siitä pötsiin. Ei tietenkään kokonaisena vaan osina ja useammalle lehmälle.

Sitä vaan, että jos joku olisi dronensa tuonne pudottanut niin olisiko kanttia mennä sanomaan, että jossain noissa palloissa se on. On myös raportoitu tölkeistä, joita heitellään pelloille. Vaara on tuossakin ilmeinen.

Täytyy sanoa, että enpä enää sen uutisen jälkeen lennättele heinäpeltojen päällä. Ei vaan ole tuollainenkaan tullut mieleen. En ole ajattelematon, mutta en vaan ole ajatellut.

Varmaan joku juhannustaika tyyliin, jos löydät tyynyn alta polkupyörän ja kukkasia, niin …

Ainakin muutaman tunnin oli viileämpää. Keskustassa sataa ja ukkostaa, mutta muutama kilometri pohjoiseen on vielä hetken rauhallisempaa. Mielenkiintoinen tuo kirkas juova tuossa pilvessä. Tämä on hyvä paikka bongata etelästä eli mereltä tulevia ukkosia. Vähän korkeammalla kuin kaupunki ja suht esteetön näkymä.

Naapurikunnassa Somerolla on Häntälän notkot. Salon jokimaisemien rinnalla ne ovat enemmänkit rotkot. Rotkoilta ne tuntuivat silloinkin kun nuoruudessani ajelin niitä vanhalla mersun kuorma-autolla kun tuntui, että vaikka kuinka otti vauhtia alamäkeen, niin ylämäessä ei ykkönen meinannut riittää. Se rotkoista ja muisteluista. Palataan notkoihin.

Pienuudessaankin nämä ovat jotenkin ihastuttavia. Nuo muodot varsinkin. Ei mitään ylenpalttisen kerskailevaa mäkeä vaan pientä ja sievää.

Kulttuuriympäristö tässä yhteydessä tarkoittaa, että paikka on ylipäätään ollut rakennettu, ei sitä, että siellä olisi kesäteatteri tai festivaalit. On Hornien ja Armfeltien aatelisten kelvannut tuolla käppäillä ja tiirailla naurulokkeja, kanadanhanhia ja laulujoutsenia. Varmaan vesirajakin on ollut vähän ylempänä 200 vuotta sitten, niin on voinut ihan paljaalla silmällä tihrustaa. Mahtoikohan nuo edes kuulua silloin Suomen linnustoon. Näkymä ja Vuorentaka ainakin olivat. Vuohensaari edessä keskellä ja Vaisakko oikealla. (Edit: Tarkastin lintuatlaksesta, kanadanhanhea ei ainakaan pesivänä ollut Hornien aikaan.)

Polvet toimivat vielä, niin otetaan sen kunniaksi Hamarista välillä rantasipiperspektiivistä yksi kuva. Hamarikuvia on tullut aikaisemmin otettua muistakin suunnista.