Jatketaan laulujen merkeissä. Hyvinkin uskottavaa, että hepokatti voisi olla maantiellä poikittain. Täällä päin sanotaan kyllä, että poikesin ei poikittain. Sanoittaja Anssi Hallman on ollut saman ongelman edessä kuin minäkin. Ei tunnista lajia. Sitä mieltä olen, että vaikka Suomessa on vain kymmenen hepokattilajia, niin voisi ainakin samannäköisiin laittaa nimilaput. Veikkaan, että tämä on lehtohepokatti, koska idänhepokatti on idässä ja minä olen lännessä. Turuus on pari esiintymää, mutta Föli ei kulje Teijolle. Niittyhepokatti taas on töpömpi ja vähemmän vihreä.

Eli siis oli lehtohepokatti jokeen verrattuna poikesin Teijon masuunin lammen padon säätöpyörässä jalajallaljalajalalei.Eikä kuvan mukaan kaivellut hampaitaan jalajallaljalajalavei.

Mitähän se laulu Sateenkaaren tuolla puolen tarkoittaa? Miten sinne pääsee? Nämäkin näkyivät pätkinä, kunnes siirryin toiseen paikkaan ja näkyivät kaarina. Joku roti pitäisi sanoituksissakin olla.

Samaan aikaan jokunen kymmenen metriä ylempänä oli ihan toinen tunnelma. Aurinko paistoi ja kurjet lauloi. Tuo olisi vielä mukavampikin paikka jos olisi vähemmän roskaa ja nuotiopaikkoja. Aikaisemmin keväällä oli tehty vähän isompi nuotio. Kaikkia pässejä sitä liikkuukin.

Hyvin tämä vanha puiston osa pitää valon ulkopuolella. Haavat, pähkinät ja mitkä lie puut. Siipioraviakin tuolla pitäisi olla, mutta ei ole koskaan sattunut samaan aikaan paikalle.

Kävin matkalla. Tuin kotimaan matkailua – vähän pakostakin – mutta oli matkalla vähän tarkoituksiakin. Laitan kaiken yhteen postaukseen, niin päästään tästäkin.

Hamina. Miksi? Siksi, koska ystävällisesti kehoitettiin menemään, koska Haminan torilla munkit ja kahvi ovat paljon parempia ja halvempia kuin Salossa. Otin kuitenkin mustikkapiirakan, joka oli erittäin runsas, hyvänmakuinenkin vielä. Kahvi oli kuumaa ja riittävän vahvaa. Kymmenen pistettä. Näyttihän tuo muutenkin aika miellyttävältä kaupungilta ulkopuolisen silmin. Sisältä katsottuna varmaan samanlainen pikkukaupunki kuin muutkin.

 

Kuvista sen verran, että Pelle Miljoona patsas, jossa Pelle näyttäisi johtavan tuulimyllyjen orkesteria, lisään tämän julkisuuden henkilöt kokoelmaan, jossa ovat jo Jim Morrison ja Badding. Kova juttu, tämä patsas jos oikein mietitte. Paineputki on hyvä merkitä keskeltä, mutta toivottavasti myös päistä, sieltä se nimittäin purkaantuu. Tuota paljon seurattua Suomen vai maailman vai minkä lie suurin vai korkein lippujuttua ja muita vastaavia en oikein ymmärrä. Voisi kai suuruutta esittää muullakin kuin koolla.

Kouvola. Miksi? Koska olin siellä yötä ja siellä on sukulaisia. Kuvia ei ole. Sen verran kuitenkin sanon, että kauheasti Kouvolaa haukutaan, mutta sen verran mitä olen siellä kierrellyt, niin onhan siellä ihan kauhian hienoa seutua tarjolla. Onko pakko aina vetää ne betonijutut esiin. Ihan turha haukkua jos ei tiedä, nih.

Mikkeli. Miksi? Siksi, koska se on noin kahvimatkan päässä Kouvolasta. Mitä Mikkelin olisi pitänyt tehdä, että olisi pysähdytty pidempään kuin Kenkäveroon kahville. Vaikka kertoa, mitä taidemuseossa on, kertoa siis tarkemmin, eikä vain yleisesti, että nykytaiteen näyttely, taiteilijoiden nimet ja kuraattori ja että on Mikkelin vuoro järjestää. Tätä samaa ongelmaa mietin jokaisena päivänä, että mikä on se juttu, millä minut saa johonkin liikkumaan. Vai onko kaikki tapahtumat Helsinkiä lukuun ottamatta tarkoitettu vain paikallisille. Kenkäverosta hankittiin siis kahvia ja raparperipiirakka, joka oli ihan hyvä. Muuta ei hankittu, ei käsityöt nappaa, niitä tehdään käsittääkseni joka puolella Suomea jos tulee tarve hankkia.

Varkaus. Miksi? Koska se on syömämatkan päässä Kouvolastaja siellä on taidekeskus Väinölä. Tämähän oli varsin hieno paikka. Naivistinäyttely ja hauskat omat kokoelmat, joihin voisi toistekin tulla pläräämään. Osa samoja taiteilijoita kuin Iittalassa, mutta jotenkin tuli sellainen oli, että täällä olisi ollut halvemmat hinnat. Ehkä se oli vain olo, eikä vihjaus, että hintoja voi nostaa. Syömisen hoiti nykyinen Morton entinen Marttinen. Anteeksi Varkaus, mutta ei kuvia tällä kertaa, vaikka vaikutitkin ihan mukavalta kaupungilta.

Kuopio. Miksi? Koska olin menossa VB-Valokuvakeskukseen ja jäämässä yöksi. VB:ssä Martin Parr. Osa kuvista oli tuttuja muista näyttelyistä, paikka pimeä ja pieni. Pitää olla kova nimi, että tuonne varta vasten lähtisin. Tulipahan kuitenkin nähtyä. Sattuipa niin mukavasti, että Kuopion taidemuseo oli auki myöhempään, niin ehti sinnekin. Leonardo-näyttely ei oikein ollut minun juttu, mutta yläkerrassa olleet oman kokoelma työt. Niitä kehtasi aivan hyvin pitää seinillä. Hieno kokoelma. Taas näki, että ei suomalaisissa taiteilijoissa mitään muuta vikaa ole ollut kuin markkinointi.

Kuvista sen verran, että Kuopiokin näytti ihan mukavalta kaupungilta. Kirkon puisto on tosi nätti. Satamaan on satsattu jonkun verran. Loppuun vielä Parr-henkinen hassu kuva Veljmiehen jalkojen välistä.

Jyväskylä. Miksi? No se on hyvä kysymys. Veikkaan, että kahvitauko. Satamassa, aika perusreissari ja yliarvostettu paikka tai sitten olin väärässä paikassa. Täälläkin olisi ollut Morton, mutta jos olisin ottanut jälkiruoaksi mustikkakukon, niin ei olisi enää liikkunut sinä päivänä mihinkään. Jyväskylässä olisi valokuvakeskus, mutta sen nettisivut oli niin sekavaa settiä, että en saanut selville oliko siellä jotain vai ei. En jäänyt selvittämään, matkan pitää jatkua.

Kuvasta sen verran, että Amsterdamissa olen nähnyt samanlaisen, mutta ei siinä lukenut madretsmA vaan Amsterdam. Älyksävyj, melko omaperäistä. Ii:ssä tuo toimisi.

Mänttä-Vilppula. Miksi? No sinnehän me oltiin alun perin menossa, mutta tuli kierrettyä. Mänttään tietenkin Banksyn takia. Ennakkolippua ei ollut, niin sitten jonotettiin vajaa tunti. Ei tuo ajanvaraus oikein toimi kun päivien takaa lähtee taipaleelle. Tuota näyttelyä ja Banksyä kun pohtii, niin lankakerää (vaikka Kenkäverosta hankittua) kun lähtee purkamaan, niin tulee monta päätä käteen. Olen monessa asiassa samaa mieltä kuin työt ilmeisesti tehnyt henkilö – jos hän on henkilö – mutta… ja kymmeniä muita muttia. Kävikö joku muuten katsomassa Martha Cooperin töitä HAMissa? Miten se tähän liittyy, en tiedä tuli vaan mieleen graffiteista.

Sen verran kuvista, että en ottanut. Tein itse. Kuvatkoon se vaikka ristiriitaisia tunteitani tätä näyttelyä kohtaan. Kuvan nimi on Gunnar Berndtsonia mukaillen: Taiteentuntijat Mäntässä.

Tampere. Miksi? No siksi kun Mäntässä ei ollut majoituskapasiteettia, niin jäätiin sinne yöksi. Tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. Pikakävely taidemuseolle, vuoden nuori taiteilija Joel Slotte. En tiedä, joku ei nyt iskenyt, teknisesti taitava, kukaan ei voi valittaa, että niistä ei tiedä mitä ne esittävät, mutta kuitenkin. Muoto/kasvokuvista, olikohan yhdessäkään niin, että katse olisi ollut katsojaan. Se oli aika erikoista. Mutta hei, nuori taitelija, tulee vielä vaikka mitä.

Kangasala. Miksi? Alitajuisesti tämä on ollut koko matkan päätarkoitus. Viime vuonna luin ensimmäisen kerran koko paikasta ja sen, että siellä on Reidar Särestöniemen näyttely. Tämä lukittiin saman tien kohteeksi ja toivottiin, että tarjolla olisi enemmän kuin kaksi taulua. Se yksi kerta kun vierailin Särestöniemimuseossa Kittilässä jätti niin ison jäljen sisimpään, että samaan ei ole moni näyttely pystynyt. Kuvista huokuva vahva luontosuhde, luonnosta eläminen ja välittäminen on niin vahvaa, että tuntuu kuin olisin itse ollut edellisessä elämässä tuhatvuotinen kelo – enkä haisunäätä kuten siihen asti luultiin – ja olisin itse kuvissa mukana. Varmaan jossain vaiheessa selviää, että Reidar vaan feikkas ja menin halpaan, mutta sama se.

Kuvista sen verran, että paikka on siis Kimmo Pyykkö taidemuseo, missä yksi kerros on Pyykköä ja loput Särestöniemeä. Pyykkökin ihan mielenkiintoinen tapaus, kyllä sekin kannattaa katsoa. En yleensä reproa toisten töitä, koska ne voi itsekin mennä katsomaan, mutta onhan tuo Porot pälvellä 1959 ihan hemmetin upea työ.

Matkailusta muuten. Päivässä ehtii aika vähän. Millä minut saa liikkeelle? Hotelleissa aamiaispaikat aika ahdistavia. Porukka kulkee ilman maskia tai maski leukasuojana, kaikki koskevat kaikkeen. Museoissa tilanne parempi. Tosin ahdistavaa on pitää sitä maskia tunti naamalla jos ilmastointi ja jäähdytys ei toimi. En sanoa, että olisi tästä reissusta kovinkaan rentoutunut. Ehkä ensi kerralla yhteen paikkaa pariksi päiväksi kerrallaan. Odotan silti ja kuitenkin, että Tallinna ja Hampuri avautuisivat, jotenkin niihin matkustaminen on kuitenkin helpompaa ja minua kiinnostavaa nähtävää paremmin tarjolla.

Hoh hoijaa kun on tylsää kun pitää kuuta kuvata. Jotain siinä kuitenkin on. Eikä täysikuuta pääse kuitenkaan yrittämään kuin noin keskimäärin 12 kertaa vuodessa.

Tavallisella kameralla dynamiikka jotenkin riittää nousevan kuun ja maiseman saamiseen jotenkin valotettuna. Lightroomilla avustettuna.

Kopterilla taas kuu menee auttamattomasti puhki. Muuten olen todella yllättynyt jäljestä – ainakin tässä koossa. Kopterina DJI Air 2s.

Tuo ensimmäisessä kuvassa ole värikäs lato on maalattu Sobekcis nimimerkin toimesta Upeart Festival 2019 aikana.

Tunsin itseni väsyneeksi, enkä jaksanut lähteä pyöräilemään, niin lähdin pariksi tunniksi metsään kävelylle ja lentelemään. Tiedän, että on äärimmäisen typerää mennä metsään – varsinkin tuuliseen – lennättämään uutta dronea. Menin kuitenkin. Oudon vaikeaa arvioida ihan sitäkin, missä on vapaa pystysuora tila nousta.

Paljon näkee awsome kuvia metsistä ylhäältä päin. Metsä sisältä on enemmän metsän näköinen. Näkee myös sen, että siellä missä on valoa on myös varjoja.

 

Taas horsmaa, ei näitä enää kauaa tule. On yksi surkeimmista taimikoista, jonka olen nähnyt. Heinää, haapaa ja vadelmaa – ja horsmaa.