Monthly Archives: syyskuu 2019

Muutosta havaittavissa

Kuukauden pysyin pois metsästä, aika paljon olivat värit ja maailma muuttunut. Hirvikärpäsiä nypin vain noin 30 kappaletta, enkä saanut yhtään puremaa. Aika kaunista, mielestäni.

Kivisydän

Yritän usein etsiä ja luulen näkeväni luonnossa jotain muotoja ja symboleja. Tietenkin yksinkertaisia, joita voi osoittaa sormella ja kuvailla yhdellä sanalla, kuten: sydän.

Tähtikuvaaja

Voi sitä itselleen keksiä mitä vain arvonimiä. Netissä luki, että nyt on paras aika kuvata linnunrataa ja revontuliakin on luvassa. No minähän menin. Aika hyvä mielikuvitus pitää olla jos tuosta jomman kumman bongaa. En tuota vihreää hehkua revontuliksi allekirjoita, se ilmestyi kuvaan vasta jälkeenpäin ja voi olla mitä vaan muutakin hehkua.

OM-D E-M1 mkII tuntuu olevan parempi tähän hommaan kuin edellinen malli. Moottoritien vieressä ei ole tarpeeksi pimeää. Ei niin pimeää, että erottaisi linnunradan vyön ja niin valoisaa, että sivusta tuleva valo saa kaikki etulinssin töhryt esiin. Kuitenkin tarpeeksi pimeää siihen, ettei näe ilman apuvaloa mitä on tekemässä. Uuden kuulapään namiskat eivät ole vielä oikein hallussa. Sekä paljon muuta sähläystä. Värit ovat kyllä kauniit ja oli onneksi aika lämmin.

Kottaraisten kokoontuminen

Yksittäisen linnun näyttävyyden voittaa vain parvellinen lintuja. Lintujen esiintyminen isossa laumassa on visuaalisesti voimakas näytös. Joskus pitää kuitenkin levätä, olla niin sanotusti langoilla.

Tässä vaiheessa vuotta kaikki linnut pitivät sitä tavallista kottaraisen sirkutusta. Kenenkään ei tarvinnut yrittää mitään ihmeellistä. Mielenkiintoista oli seurata kun riviin tuli kolo. Ei sitä aina paikattukaan uudella linnulla vaan muut siirtyivät vähän tepsuttelemalla vasemmalle.