Kylläpäs minä ilahduin kun tuon äkkäsin. Aivan kuin joku pahka lepän kyljessä. Nämä on näitä isoja pieniä juttuja.

Ensiksi onnittelut minulle, että löysit valkoselän ihan itse. Kiitos, minä – ole hyvä, ilo oli kokonaan minun puolellani.

Olen miettinyt jo kauan, että repäisisikös ja iskisis pätäkkää kiinni m.Zuiko 300 mm objektiiviin. Tällaisissa kuvissa lisäulottuvuutta kaipaa, mutta jos lintu on tuollaisessa pusikossa niin tuskin siinä mitään oksafiltteriä on. Mitä loppujen lopuksi tekisin kaikilla lintupönöillä. Suomessa on niin kovia lintukuvaajia, että omat kuvani tuskin toisivat genreen mitään uutta. Eikä niillä olisi myöhemmin mitään dokumenttiarvoakaan. Vuodessa tavoitteeni on saada sata pinnaa eli en ole oikein bongarikaan millään mitalla mitattuna. Löytäisinkö lintuja paremmin pitkällä putkella, ehkä. Kulkisinko 300 mm tanassa aina maastossa ollessa, ehkä. Samalla rahalla saisi kivan nipun Teliaa ja Nokiaa, onko niillä parempi jälleenmyyntiarvo, ehkä. Kuvassa mummonaikainen polttoväli on 420 mm (m.Zuiko 40-150 + 1.4X), 300 millisellä putkella se olisi ollut 840 milliä. Paljonkos tuo tikka tuossa kuvassa kasvaisi. Toisaalta, uudelle E-M1 mk II:lla saisi vähän enemmän kroppausvaraa, pitäisi sekin hankkia till vai tilalle. Tilasin just uuden pyöränkin, kerkiinkö sillä ajelemaan jos aika menee tipujen jahtaamiseen. Sellaista pohtii nimimerkki “Olenko pihi vai rationaali huono harrastaja”.

Olihan tuo muuten valkoselkä?