Yearly Archives: 2017
Metsäteillä
Tarkoitus oli ajaa läpi kaikki Someron metsätiet, mutta loppui aika ja kunto kesken jo 25 kilometrin jälkeen. Mukavia nousuja, jotka palkittiin nopeasti mukavalla laskulla – melkein meni 50 km/h rikki. Yllättävän paljon noinkin pieneltä alueelta tulee kilometrejä kun edes takas ajelee. Matka jäi hieman kesken, tarkoitus oli päättää ajot auringonlaskun puolelle, toiselle rannalle.
Pikkulampikorento
Punassuolla olen monena vuotena käynyt korentoja katselemassa. Vielä muutama vuosi sitten lammikot olivat lupaavia paikkoja. Nyt vesi vähentynyt ja lammet kasvaneet osin umpeen. Lajit ovat vähentyneet, mutta pikkulampikorentoja vielä näkyi. Sääkin oli niin kuuma, että hikeä pukkas kun vähän kumartui.
Polut hukassa
Virkistämässä muistoja vanhoista poluista. Hieman oli maisema muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. No tiesinhän minä sen kun melkein vieressä asun, mutta en vaan ole käynyt katsomassa. Joku maastokuski oli tehnyt lopullisen päätöksen ajojen lopettamisesta ja heittänyt vehkeet roviolle.
–
Uusi paikka samat ötökät
“Löysin” uuden paikan, mihin etukäteen laitoin isot odotukset. Paikalla on ollut kymmeniä vuosia kastelualtaat, joista voisi olettaa löytyvät vaikka mitä. Paljon lenteli kaikenlaista pientä sinistä. Harmi vain, todella arkoja ja levottomia korentoja. Hieman viileämpänä ja tyynempänä päivänä olisi ollut varmasti parempi tulos – jos tässä nyt mitään tulosta ollaan hakemassa. Tuli sentään kelvollinen sirokeijukorento, tuntomerkit näkyvät kiistatta.
Vanha mies villiintyi – Ghost Roket5 27.5+
Vielä vanhoilla päivilläni, menin ja ostin uuden maastopyörän. Jäykkäperä, semiläski eli läskihkö Ghost Roket5. Käyttötarkoitukseensa eli polkujen ajeluun ihan soppeli peli. Sellaiseen rauhalliseen metsäajeluun ja polkujen koluamiseen.
Toimitus kesti. Alunperin valmistusajankohta piti olla pääsiäisen tienoilla ja pyörän piti tulla noin vappuna. Saapui viimein juhannuksen jälkeen. Rauhallinenkin ihminen alkoi jo katsella vaihtoehtoja – Merida, Orbea, Norco, Diamond Back… Vaatimukset boost-navat, vähintään SLX-osasarja, 11 speed takavaihtaja. Maltoin kuitenkin odottaa. Hinnassa oli Salo-lisää ja Suomi-lisää 100 euroa verrattuna Saksan hintoihin. Kivijalasta ostin ja omalla rahalla. Toista ei pitäisi tulla ihan heti vastaan. On kuulemma ainoa Suomessa. Jotain outoa näiden toimituksissa on, koska esim bike24.de siirtää jatkuvasti toimitusaikaa eteenpäin.
Päivittämään en tässä vaiheessa lähde. Tehdään 1X11 muutos kun on aika vaihtaa rattaita. Sehän on helppoa kun vivut ja vaihtaja käyvät sellaisinaan.
Slussen
Tiedän, että Slussenilla on menossa joku iso projekti. Olen törmännyt siihen tietenkin kävellen, matkalla GAmla Staniin ja joissain satunnaisissa kirjoituksissa ja maininnoissa. En ole perehtynyt tarkemmin, tietoisesti. Haluan, että yllätyn. Mielenkiintoisia kerroksia, mikä tuo sininen seinänpätkä on ja minne tuo turkoosi tunneli on johtanut. Odotan kärsivällisesti, millainen lopputulos tulee joskus olemaan.
–
–
–
–
–
–
–
Visiteeraus Tukholmassa
Pääkohteena ei ollut häshtäkki-kuvat
vaan Fotografiska. Yläkerrassa, jonne ensin mennään oli Irving Penn, Resonance – Photographs from The Pinault Collection. Tämä ei siis ollut retrospektiivi vaan kuvia eri aihealuilta. Niinkuin esimerkiksi muotokuvia, asetelmia, hänen etno-juttuja, nude-kuvia ja sekalaisia hittejä. Potrettikuvaajat saavat tästä näyttelystä hyvät kiksit. Ikonisia kuvia ovat ainakin Picasson ja Truman Capoten kuvat ja Corner Portrait sarja. Viimeksi mainittuja oli keväällä esillä myös Elton Johnin kokoelmista. En tiedä onko nykyisin ketään vastaavaa kuvaajaa, joka tuntee kaikki julkut ja saa ottaa heistä vielä ihan oikeita muotokuvia. Olihan yläkerrassa myös palkittu Akseli Valmunen. Kuvina tukevat hyvin sitä aihetta mihin ne liittyvät. Minusta sarjana hyvää dokumenttia.
–
–
Alakerrassa oli Horse Show eli Like a Horse, kuvia hevosista ja videoita myös. Tämä oli mielenkiintoinen näyttely. Vaikka hevonen olikin pääosassa, niin monessa kuvassa katsoin ympäristöä, kulttuuria ja aikaa jossa hevonen oli enkä hevosta hevosena. Tekstit täydensivät hyvin hevosten roolia, asemaa ja tehtävää ihmisten joukossa. Hevosta kohdeltiin hyvin lukuun ottamatta yhtä kuvasarjaa. Amerikassa järjestettiin 50-luvulla näytöksiä, missä hevonen talutettiin ramppia ylös ja se sukelsi 20 metrin korkeudesta veteen ratsastaja selässään. En usko, että tuo on hevosen luontaista käytöstä, paitsi Pegasoksen. Kullatut hevosenkakkarat – sitä voisi sanoa kitsiksi.
–
–
Sitten baarikierros kaupungilla ja takaisin tullessa vielä kahville ja kanelipullalle. Lähes aina käy niin, että ennen kuin saan pullasta kuvan, joku on jo käynyt haukkaamassa siitä. Päivä päättyi laivan kannelle, auringonlasku oli tällä kertaa peruutettu.
–
—
Idästä länteen
Matka alkaa muodikkaasti selfiellä häsmänkäkkeli #tästätuleepitkäristeily
Ensin itään Helsinkiin ja sitten kohti Tukholmaa. Jotenkin typerää matkustaa ensin Helsinkiin ja huomata noin kuuden tunnin matkustamisen jälkeen, että on edelleen samalla pituuspiirillä kuin lähtiessä. Eihän se pohjois-etelä suunnassa haittaisi.
Päivä päättyy kannella, odottaen olisiko tänään tarjolla taivasta JW Turnerin paletista. Toisella puolella nousi kuu ja toisella laski aurinko. Aurinko oli suositumpi. Mikäli joskus kävisi niin, että joku heittäisi ison kapulan rattaisiin ja maapallo lakkaisi pyörimästä, niin uskon, että ihmisiä jäisi tuijottamaan auringonlaskua kuvaannollisesti loputtomiin.
—
—
—
Suojaväri
Luonto on sitten ihmeellinen. Miten leppäkerttu osaakin muuttua noin näkymättömäksi. Ei ole tainnut kuulla vastaväreistä. Mitähän tuo tuolta hakee? Tähän aikaan vuodesta kuusenkerkkä on aika ärhäkän makuinen.
—
Luvannut en ruusutarhaa
Aikaisemminkin olen tainnut kirjoitella ja vähän suunnitellutkin projektia aiheesta: Luonnonvaraiset ruusut ja luontoon karanneet kotipihan ruusut, omenapuut sekä muut kotipihan kasvit. Aikapula ja ajoittamisongelma on ollut, tutkimussuunnitelma puuttuu ja Akatemian rahoitus hakematta ja saamatta. Aiheeseen taas viisitoista minuuttia perehtyneenä pitäisi jo osata perääntyä. Ruusuja ja niiden hybridejä on satoja ellei tuhansia.
Kolme löysin viime kerralla. Ensimmäinen on ainakin joku puutarhamalli. Kerrottu kukinto on halkaisijaltaan noin 40 mm. Toinen on varmaan metsäruusu ellei ole orjanruusu tai karjalanruusu. En minä muistanut tarkistaa tuntomerkkejä. Kolmas lienee juhannusruusu.
—
—
