Pieneksi tuntee itsensä näiden töiden äärellä. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Kova juttu.
Työt ovat Jaakobin taivaallinen meri (Jacob’s Heavenly Blood) ja Kasvien salainen elämä Robert Fluddille (The secret life of plants for Robert Fludd
Nyt alkaa olla sellaiset merkit, että kohta päästään avovesille. Tarvitaan enää pari viikkoa lämmintä vesisadetta.
En muista nähneeni missään “Näin kuvaat lumisateen/ssa” julkaisua. Suomalaisillehan sen pitäisi olla ihan perustaito. Miten otetaan sellaisia lumisadekuvia, joissa ei ole mustia länttejä, jotka näyttävät kennolialta. Jos ajatellaan filmiaikaa, niin aika arvuuttelua on ollut mitä sai talteen. Vuoden 2006 luontokuva Esa Mälkönen Lumisade on paras, jonka muistan.
Tuli häiritsemään tähtikuvausta. Oikeastaan hyvä niin, niin pääsi ajoissa nukkumaan eikä tarvinnut palellakaan. Hieno keli oli kyllä tuohon asti.
Mietestäni talven voisi jo lopettaa. En enää jaksais olla rantojen vankina. Symbolinen valorantu näkyy tuolla kaukana, mutta luulen, että se on vain kangastus.
Pitkästä aikaa oli kirkas taivas eli otollinen olosuhde iltaulkoilulle luonnon helmassa. Pakkanen oli kiristymässä ja Hamarijärven jää paukkui ja lauloi. Uskottelin itselleni, että kyllä tämä kestää, tässä on pakko olla ainakin 20 senttiä jäätä. Parin paukahduksen ja sitä seuranneen ritinän jälkeen hermo petti ja siirryin maalle.
Oli myös revontulia, mutta ne huomasin vasta seuraavana päivänä kun kävin kuvia läpi. Hyvä, etteivät kuvaa pilanneet.
Kyllä minä niin ilostuin kun tämän näin ja sain. Viime vuonna jotenkin onnistuin pyrstötiaisen välttämään. On se sitten söpö.
Tässä ne lokit sitten kesällä metelöivät ja riekkuvat sekä käyvät ohiveneilijöiden kimppuun raivoisilla syöksyillä. Tervetuloa vaan.
Lumitilanteessa palattiin viikossa kolme viikkoa taaksepäin. Jäätä on. Siellä ei vain voi luistella, hiihtää eikä oikein kävelläkään. Tätähän tämä nykyisin on, lumet tulevat ja menevät pari kertaa talvessa. Tuollaisen jään tuijottaminen saa pitkästymään kun tietää, kuinka hitaasti kevät on tulossa. Tuossahan nuo ovat vielä maaliskuussakin. Kivet sentään pysyvät.
Veturitallissa uusi näyttely. Retrospektiivi 30 vuoden ajalta noin 100 kuvaa ja muutama video. Mielenkiintoinen henkilö. Monipuolinen kuvaaja. Dokumenttia ja omia taideprojekteja. Monipuolinen muutenkin – videota, performanssia ja punkkia ja älämölöä.
Jälkimmäisen kuvan kohdalla jäin miettimään Venäjää, venäläisiä ja Putinia. Missä muussa maassa tehdään t-paitoja, jossa valtion päämies ratsastaa karhulla tai potkasee Obamaa leukaan. Ei missään. Ei venäläiset ainakaan ujostele. Metso on kuvannut paljon Venäjää ja venäläisiä ja kehui esittelyvideossa maata ja sen kansalaisia. Ihmisiähän sielläkin asuu.