Sitten kun nämä pääsevät joskus pesälle, niin äiti-muurahainen kuitenkin sanoo, että: “Onks pakko aina tuoda kaikki sisälle.” Aika hankala kantaa tuollaista yhdessä kun ei voi käsillä pitää kiinni. Toisen täytyy peruuttaa tai molempien oppia kulkemaan sivuttain.
Kevät eteni lämpöaallon vuoksi niin ripeästi, että tuli pelko puseroon – jääkö kevään heleys kuvaamatta. En kyllä oikeasti usko, että lehdet ja ruohot määräänsä enempää kasvaisivat vaikka olisi kuinka lämmintä. Olihan nyt viileät yöt vähän jarruttelemassa.
Ensimmäiset huhut uudesta rungosta ovat tulleet. Huhuillaan, että oikein ammattilaisille oltaisiin kameraa laittamassa. Sellaisen kun saisi, että tarkentaisi eikä vaan meinaisi tarkentaa. Merikotka lentää vierestä ja Pro-tötterö sahailee tarkennusta ja löytää sen kun kohde vastaa mittasuhteiltaan hippiäistä kymmenen metrin päässä. Kyllähän tuo harmittaa, myönnän. Nopea tarkennus ei hyödytä jos ei löydy mihin tarkentaa. Hinta voisi olla sellainen, että saisi kaksi runkoa yhden hinnalla. Ei kulkeutuisi noita kökköjä kennolle putken vaihdon yhteydessä. Hyvin kennon väristäjä nuo kyllä poistaa.
Muuten olen ollut aivan tyytyväinen Olympuksen kamerajärjestelmän järjestelmäkameroihin. Rajoitteet olen tiennyt ja hyväksynyt. Hankinnat on tehty hyvin edullisesti paikallisesta kivijalasta sekä uutena, että osa käytettynä. Rahaa ei ole aivan älyttömiä mennyt. Mietinnässä on uusi 300 mm ja uusi runko, mikäli se tuo jotain todella ihmeellistä tullessaan. Näissä aletaan jo puhua summista, joille haluan saada oikeasti vastinetta.
(Viimeksi kun olin ostamassa lintuputkea mietin, että ostaisko sittenkään vai hankkisko moottoripyörän. Ostin moottoripyörän. Olympuksen kohdalla on onneksi kyse aika paljon pienemmästä summasta.)
Vielä tämä. Impossible ja SX-70. En nyt muista onko tämä Gen 1 vai Gen 2 filmiä. Jotain näiden kanssa tilatessa sekoilin.
Jos sitä asuisisiskin Hangossa niin kulkisisko sitä vaan rannoilla ja keräilisisis lintujen osia ja kuvailis kallioita? En tiedä, varmaan joku hankolainen tietää. Västäräkki katselee jo nyt etelään, odottaako se vielä jotain saapuvaksi vai suunnitteleeko jo paluuta. Kukkiakin näin, ketunleivät olivat loistossaan ja valkovuokoissa niin paljon terälehtiä, etteivät mahtuneet yhteen kerrokseen. Se Uddskatanista tällä kertaa.
(Vähän jo alkaa hävettää, että omasta kotikunnasta viimeisin kuva on ties milloin.)