Tämä taitaa olla sellainen. Somerolta löytyi. Puoli tuntia aikaisemmin Somerniemeltä keskustaan ajaessa pilvi oli vielä ihan tasareunainen. Tästä vähän myöhemmin se hajosi kokonaan. Muutama leimahdus tuli ja vettä vähän myöhemmin.
Aivan järjetöntä lähteä soutelemaan tuohon tuuleen Virma460 “veneellä”. Pitää suhteuttaa varusteet ja vesi toisiinsa. Muoviveneellä soutaen 50 senttinen sivuaalto on aivan tarpeeksi. Välillä vie aallot ja välillä puhuri. Rantojen suojassa piti tulla takaisin. Varuillaan, että kohta tuuli pääsee taas vyöryttämään. Vyöryttäminen, silta ja selätys siinäpä hyvät painitermit veneilijöillekin.
Olen aika paljon ulkona ympäri vuoden, mutta silti näen haloja tosi harvoin. Paitsi viime päivinä. Ihan kahdella ilmiöllä on yllätetty.
Ensimmäinen on ilmeisesti 22 asteen kaari. Joku voisi tuohon kuvaan piirtää, missä tuossa on se 22 astetta. Wikipediassa ja netissä muutenkin selostetaan asiaa hirmu tarkkaan, mutta mitä se minua auttaa, onko taivaalla satunnaisen vai lyijykynän mallinen kide. Eihän se tänne asti erotu.
Toinen on helpompi ja siitä selviää ilman astelevyä. Se on siis zeniitinympäristön kaari. Taivaanlaella eli zeniitissä, sateenkaaren näköinen.
Onko sinilevää vai ei. Ota siideripullo, kirkas. Ota pullo siideriä, ei kirkasta. Uita pulloa järvessä, kunnes se on täysi. Aseta pullo sopivaan valoon ja katso, kuinka sievästi hippuset pyrkivät kohti pintaa. Sinilevää, kyllä. Tarkista tulos vielä paikallislehdestä tai leväwikistä. Kaada vesi pois, älä juo tai käytä löylyvetenä.
Kun järven pituus on 6 km ja vieheen pituus 0,00006 km niin … ymmärrän miksi kaikuluotain on keksitty.
Tällainen poseeraus tällä kertaa. Ainakin tuntomerkit näkyvät. Korentokuvaukset saavat toistaiseksi jäädä kun työt alkavat ja todennäköisyys sille, että vapaalle päivälle osuu poutapäivä on aika pieni.