Jäi silmälasit kotiin, mutta siitä huolimatta vaikuttaa, että tänään kännykkä vei voiton. Ilman laseja on aika arvailua, mitä ruudulla näkyy ja mitä kennolle tallentuu. Korjataan sitten myöhemmin. Muitakin kuvia on, mutta ei ehdi säätää.
Aikamoista lottoa on tämä Impossiblen värifilmi. Värit on kivat, vaikka ei siellä nyt ihan tuollaista ollutkaan.
Pysähdyin seuraamaan koivunlehtimassa liikkeitä rannan laineisssa. Tulee hienoja harjanteita sopivilla valotusajoilla. Tämän pidemmällä tulee pelkkää sotkua. Otin sitten jalustankin esiin ja aloin tehdä systemaattisemmin tutkimusta valotusajan vaikutuksesta. Vapaalla kädellä tuli parempia. Lopetin kun silmälasit jotenkin putosivat tuonne lehtien joukkoon. En kyllä ymmärrä miten ne putosivat takaraivolta eteenpäin.
Vanha paikka uudet valot. Aluksi oli ajatus mennä matalammalle. Lampi on padottu ja piti mennä padon taakse, veden pinnan tasalle. Olin yksin liikkeellä, enkä saanut selvää paljonko purossa oli vettä. Päätin pysyä kuivilla. Parin tunnin odotus palkittiin ja reposet tulivat esille. Eivät niin runsaina kuin edellisenä iltana, mutta tuli edes jotain.
Mökkiläiset olivat lähteneet, ei mitään ääniä joitakin koiran haukkuja ja hanhen töräyttelyä lukuun ottamatta. Lämmintä päällä ja eväät mukana. Luonnon rauha menee syvälle.Taivaan suuruus ja ihmisen pienuus. Ne tulevat selväksi.
Salossa taidemuseo Veturitallissa oli hiljattain Leena Luostarisen näyttely. Tästä tulee mieleen näyttelyssäkin ollut Tunisian yöt. Tulee mieleen vaikka onkin ihan erilainen. Yö tässäkin on ja palmu rannalla. Juksun juksu.
Yritin laajempaakin kuvakulmaa, mutta puut alkoivat kaatua niin rumasti, ettei tullut kiva. Tätäkin on jo suoristettu vaikka tehollinen polttoväli on niinkin paljon kuin 24 mm vanhaan aikaan.
Siirryin seuraavaksi illaksi 40 kilometriä pohjoiseen maaseudun rauhaan odottelemaan mahdollisesti tulevaa valoshowta. Joutessani näppäilin kuvan järvestä. Tuo kyttyräkivi olisi hieno saada omalle pihalle.
Niin minä kuin moni muukin etelän asukas ihmetteli jotain mitä ei ollut koskaan ennen nähnyt. Kantta myöten koko taivas vihreänä. Loimotus loppui noin 22:00, mutta hehku jäi. En tiedä onko tuo taivaanrannan punainen revontulia vai lähiön loistetta. Paljaalla silmällä sitä ei nähnyt.
Lempimännikköni, auringon jo laskettua. Pääsi taas pimeä yllättämään ja varusteista puuttui esim taskulamppu, jotta olisi voinut luotettavammin tarkentaa, jalustakin jäi laittamatta. Vaikka kuva onkin mustavalkoinen niin silti näen siinä mäntyjen oranssia ja sammaleen vihreää.
Pitkästä aikaa Vaisakossa. Tavoitteena bongata pikkutikka ja pyrstötiainen. Vaihdoinkin teeman vaahterapäiväksi.