Eväsretkellä kun oltiin, niin mukana oli tietenkin eväsretkikamera SX-70. Tällä kertaa onnistui kaksi kuvaa kahdesta, joka on aika hyvä saavutus. Kamerassa on paikalla Impossible:n sammakonkieli ja sekin onnistui nappaamaan molemmat kuvat. Laitoin uuden filmikasetin kameraan ja sen mustan läpyskän ulostus ei jostain syystä onnistunut. Tämän vuoksi hävikiksi kirjattiin yksi menetetty ruutu. SX-70 on hyvin monimutkainen kamera ja sen kaikkien vipujen ja rattaiden pitää olla synkronissa, jotta kuva tulee ulos asti.
Mukana oli tietenkin myös kännykkä ja sen kuva on käynyt VSCOcam:n kautta.
Päiväretki Hankoon, monessa lähteessä mainitulle ja kehutulle Uddskatanin luonnonsuojelualueelle. Ei ollut paikassa moittimista vielä kun kelikin oli hyvin suosiollinen. Tämä nyt oli vain sellainen vajaan neljän tunnin ensitutustuminen. Kaksin kun ollaan liikkeellä ei kaikkea ehdi ihmettelemään ja kuvailemaan. Tulee varmasti poikettua toistekin. Sellaiset havainnot taas tein, että kyllä meri on aina meri ja olisikohan siellä kotinurkissa kuitenkin vielä jotain katsottavaa.
Olipas tänään kauhiast liikkeellä leppiksiä ja muita pieniä. Auringonkukassa tämä ja saunioissa kymmeniä lisää.
Voi ressukkaa. Pala puuttui siivestä punasyyskorennolta. Paremminkin pala oli jäljellä. Ei se lentoa niin paljon haitannut, että olisi jäänyt paikalleen pyörimään. Jotenkin sen täytyy kuitenkin tuo vajavuus lennossa kompensoida, vai?
Annoin itselleni vapaata pihatöistä ja lähdin metsään. Kesän (vuoden) ensimmäinen käärmehavainto ja mennään kuitenkin jo syyskuussa. Aika pahaan paikkaan tuli. Todella nopeasti uiskentelee ja tilanne on nopeasti ohi. Pääsi yllättämään. Tämähän ei ole kyy, jolla on uimalakki vaan rantakäärme.
Säätila näytti otolliselta, enkä antanut iltapäiväpötkötyksen viedä mukanaan niin lähdin ajelemaan Uskelanjoen maisemiin. Tänä vuonna en ole vielä nähnytkään kokonaisia kaaria. Melkein kokonainen, pieni pala puuttuu.
Jälkimmäinen on Samyang 7.5 mm pelleputkella. Terävyydestä ja värintoistosta tykkään. Vesitippoja linssissä ei saa tälläkään putkella anteeksi.
Hamarijärvi syksyllä on yksi minulle mieluisimpia lähiluonnon kohteita. Auringon laskiessa maisema värjäytyy punaiseksi. Satoja hanhia ja kymmeniä kurkia kokoontuu yöksi rannoille. Mölinä ja liikenne on melkoista. Sattuipa täysikuukin nousemaan, sitä ei ihan joka ilta ole ohjelmassa. Miten se noin repaleinen oli.
Muutokset säässä saivat taivaalle erilaisia pilvimuodostelmia. Niitä siis katselemaan lintutornista. Wiurilanlahdelta vyöryy usein massiivisia möhkäleitä ja kuvaussuuntakin on auki. Samaan aikaan toisella puolella. Lämpölaitoksen päällä näkyi himmeänä sateenkaari. Jotenkin tuo hehku sopi laitokseen, vaikka ei uraanipohjaista lämmönlähdettä tietääkseni käytäkään.
Mielenilmaisuissa Salossa vastaanottokeskuksen puolesta tai vastaan. Puolestaottokeskus, onkohan sellaisia?
Yritin vähän aikaisemmin suossa seisten vaelluskengät märkänä saada näistä lentokuvia. Periaatteessa helppo kohde, mutta ei vaan sattunut tarkennus kohdalle. Lammikon ulkopuolella sattui sitten olemaan tämä yksilö. Ensin varovaista lähestymistä hiipien, sitten kontaten ja ryömien. Kuva-ala täyttyi 40-150:llä, otetaan 60 mm makro. Korento pysyy edelleen paikallaan ja kuva-alalla alkaa olla ahdasta. Seuraava putki. Otetaan Samy ja kokeillaan sillä, lyhin tarkennusetäisyys 9 senttiä. Tajushan se lopulta lähteä kun törmäsin sen pyrstöön.
Jälkimmäisessä on sähläämisen makua. Tarkensin valmiiksi ja huojuin sitten sopivalle etäisyydelle. Asento oli hieman epämukava. Tästä kertoo sekin, että kuvan oikeassa alakulmassa on minun vasen jalka. Himmentäminen on jäänyt tekemättä. Aukko on ilmeisesti ollut noin 3.5, koska terävyys on suunnilleen viidennen jaokkeen kohdalla. Ei tämänkään tötterön kanssa voi siis aivan huolettomasti räiskiä – ainakaan lähietäisyydellä.