Yearly Archives: 2015
Vaahterapäivä
Pitkästä aikaa Vaisakossa. Tavoitteena bongata pikkutikka ja pyrstötiainen. Vaihdoinkin teeman vaahterapäiväksi.
Olkipallot
vai mitä paaleja lienevätkään. Maalla näitä näkee. Ai niin, mehän ollaankin kaupungissa. Eihän näistä netissä vielä kuvia tainnut ollakaan. Jotenkin minulla on aavistus, että näitä tullaan käyttämään kun kartanolla alkaa fasaani merkkisten lintujen metsästys.
Ilmestysmäinen taivas
Olipa otollinen auringonlasku antaa mielikuvituksen lentää, että mikä tuolta purkautuu. Langoilla olleet variksetkin värjäytyivät punaisiksi. Ei sieltä sitten kuitenkaan mitään ilmestynyt – ainakaan minulle.
Käpytikka lennosta
Olen ennenkin yrittänyt. Viimeksi taisi käydä niin, että tikka tuli kylläiseksi eikä enää palannut paikalle kun kaivoin kameran esiin. Nyt oli uusi yritys. Tämähän on sellainen tapaus tämä käpytikka, että kun se on syönnillään niin se palaa siihen pajalle aina uudelleen uuden kävyn kanssa. Vaikka se lähteekin niin saattaapi palata uudelleen hetken kuluttua. Eikä niitä käpyjä haeta mistään kaukaa, että ei tarvitse tunteja odotella. Kalasääski on eri juttu. Nyt oli vähän ahdas paikka. Parasta olisi jos ei olisi muita puita ympärillä. Sitten mennään puun alle odottamaan tuloa ja lähtöä. Räpsästään sopivassa paikassa. Hitaat voivat lasettaa sarjatulella. Nyt onnistui jo kolmannen kävyn kohdalla. Enempää en yrittänyt. Hirviökärpäset kulkivat niskassa, eikä asento puun alla kamera naamalla ole sellainen, jossa voisin olla varttia kauempaa. Palataan aiheeseen jonkun toisen puun juurelta.
Syksyn värit
Vaikka se kirkuvan räikyvä punainen ja keltainen onkin kiva läiskä syksyn luonnossa niin läiskäksi se saa puolestani jäädäkin. Suurina pintoina syksyn kaunein väriyhdistelmä on kuihtuva heinä, koivun keltaiset lehdet ja valkoiset rungot.
Auringonkukkapönö
Jos auringonkukasta on pakko pönö ottaa, niin otetaan kunnon kalustolla. Muutama ruutu on vielä jäljellä tätä filmiä. Pitää käyttää pois ennen kuin tulee pimeä ja kylmä. Polaroid-kuvaajan epäkeli.
Auringon kukka
Auringonkukkia ja varsinkin kuvia niistä näkyy taas ilmestyneen. Kiertelin kahtakin viljelmää ja hain mikä olisi minun näköinen auringonkukkakuva. Onko se leppäkertun ruokapaikka (aika ovelasti tuosta kuoresta heijastuu tuo keltainen), preerian keltaruusu vaiko rekvisiitta sauniolle. Eikä sen hehku lopu iltavalossakaan.
Ruusu
Nina Weibull taitaa olla lajike. Kuvan perusteella voi olla mikä tahansa muukin punainen. Kaunista jälkeä tekee Impossible ja SX-70.
Moottoritie päättyy
eikä vain pääty vaan näyttäisi peräti katkeavan. Nyt on käynyt niin, että meni postaukset väärään järjestykseen. En muistanutkaan, että ennen ruskaa kävin Turuus. Toisen kerran tänä vuonna sain ylitettyä henkisen esteen, joka minulla on tuota melkein naapurikaupunkiamme kohtaan.
Taidemuseossa oli Jacques Henri Lartiguen Riviera. Ei näyttelystä enempää, se loppui jo. No oli siellä muutama oikeinkin hieno kuva. Jacques on viettänyt ystävineen hauskoja ja aurinkoisia päiviä Nizzan seutuvilla, very Nice. Taidanpa kokeilla itsekin.
Arvatkaa mikä Suomen museoissa ärsyttää? Vartijat vai mitä assistentteja lienevätkään. Milloin kassi on liian iso, joskus saa olla reppu, joskus olkalaukku, milloin se on liian takana, milloin liian sivussa, ei saa käyttää salamaa, ei saa ottaa valokuvia ollenkaan jne… No on niitä kivojakin vahteja – Turussakin. Salon taidemuseossa oli viimeksi sellainen ohje kuvaamisesta, että kuvata saa, mutta teos voi olla osa kuvaa ei pääkohde. Siinä on mielestäni hyvä rajaus.
Processed with VSCOcam with x4 preset
Ruskan aika
Tai tiedä sitten onko täällä nyt varsinaisesti ruska. Lehdet vaan vaihtavat väriä, irtoavat puista ja putoavat maahan tai veteen. Voi olla, että olen toisenkin kerran liikkeellä kameran kanssa värikkäiden lehtien aikaan. Ensimmäisestä kuvasta näkyy hienosti, miten haavan lehti liikkuu.
