Ostin tuollaisen zoom-objektiivin. Pitäisi oppia vielä zoomailemaan. Zoomaus-otteen hakeminen ei aina onnistu ja aika moni kuva onkin vinossa. Lisäkahva M-10:ssä on hyvä olla paikallaan. Laatu hyvä – metallia – kuin tankki, niin kuin ulkomaiset arvioitsijat kommentoivat. Huonoista puolista olen lukenut, että vastavalosuoja on huonosti kiinni ja herkkä irtoilemaan. Sitä en ymmärrä, mielestäni ei. Matkapakkauksesta lähtee pois m.Zuiko 45 mm ja tämä tulee tilalle. Painoa tulee lisää 266 grammaa, mutta sitä kompensoi kevyempi matkakassa. Unboxing-videota ei ole esittää, koska tämän mukana ei tullut laatikkoa vaan pussi. Se on siis erotettu M1-kitistä, jonka ansiosta matkakassaan jäi edes jotain. Edelliset Tukholma-kuvat on otettu tällä.
Paras syy käydä Tukholmassa on Fotografiska Euroopan paras valokuvakeskus, -museo tai miksi sitä halutaankin kutsua.
Esillä oli Martin Parr – Souvenir, Andres Serrano – Redemption, Vee Speers – Bulletproof ja Johan Strindberg – Young Nordic Photographer of the Year. En ole analyyttinen taidearvostelija, mikä varmaan alla olevasta selviää. Menkää itse katsomaan, siellä ne ovat.
Alakerrassa Parr’in värikkäitä, valoisia kuvia tavallisista usein totisista ihmisistä. Kuvia oli Parr’in matkoilta ympäri maailmaa. Katsojat toki hymyilivät ja jotkut nauroivatkin. Ei mikään totinen näyttely.
Yläkertaan tultaessa tunnelma muuttui totiseksi. Tällaista uskonnotonta ihmistä kuin minä, eivät monet Serranon uskontoon kantaa ottavat kuvat kosketa samalla lailla kuin vaikka katolisia ihmisiä. Eivät myöskään taiteelliset ruumiinnestekokeilut. Muotokuvat, kuten vaikka tuo Nomad sarja olivat upeita.
Ennenkin esillä olleen Vee Speers’in kuvissa, tarinan lisäksi niiden tekniikkaa tulee ihailtua.
Muutama päivä vapaata. Täältä tullaan Tukholma. Maisemasta ja väreistä tuli mieleen J M W Turner mieleen. Turner tuskin olisi laittanut horisonttia keskelle kuvaa ja etualaa noin tyhjäksi. Paitsi, koska kannella oli aika kylmä ja vetoinen ilmapiiri niin saattaa olla että olisi jäänyt Turnerilta maalaaminen kesken. Oli miten oli – täältä tullaan – vaikka tässä vaiheessa Maarianhamina onkin seuraava pysähdys – mutta tullaan kuitenkin.
Punassuolla olin katsomassa olisiko siellä ollut kirsikorennon esiintymää. Saattoi olla – en kuitenkaan nähnyt. Höyhensarjaan sain teeren. Oli raukka joutunut rakkaimmastaan eli hengestään. Värien näkyminen erilaisena katselukulmasta riippuen lienee jotain sellaista, mitä mikään ihmisen keksimä hiusväri ei osaa vielä tehdä.
Laitetaan tähän samaan kun kerran samalta reissulta on myös yksi metsäkuva. Sonylla otettu, käsitelty #vscocam illa.
Kun ei ole mitään tekemistä ja johonkin pitäis mennä ja pullaa pitäis saada niin silloin lähdetään Fiskarsiin. Kirjakahvilaan perinteiselle korvapuustille tai Petri’sille jollekin kevyemmin purtavalle. Kuvassa kuitenkin lokei ja kukei.
Pääsiäiskuvana olkoon tämä näkymä paikasta, joka minulle tuo mieleen Golgatan – siis sellaisena kuin se kertomuksissa on. Mäellä oleva hakkuaukio, jonne jätetty muutama puu pystyyn, kuin risteiksi. Kelpaa siinä sepelkyyhkyn huhuilla kumppania.