Metsätähti on yksi lemppareitani. Se viihtyy yksinään tai porukassa, hämärässä tai valossa. Ei ole siis niin turhan tarkka. On myös mukavaa, että se on helppo tunnistaa. On yksi vain yksi metsätähti eikä kymmeniä alalajeja. Vaikka olisi kuinka kaunis kukka niin haluan kadulle. Hyttysiä oli liikaa minun makuuni.
Tällaisen löysin pihalta. Onko kuoriutunut vai kuorittu uteliaan oravan toimesta. Sitä en tiedä. En löytänyt netistä yhtään suomalaista linnunmunakataloogia. Tästä olen yllättynyt. Muut munanäyttelyt jätän katsomatta. Vahvasti arvelisin tämän kuitenkin olevan sepelkyyhky.
Fiskarsin kesänäyttelyssä käytyä. Paljon hienoa työtä, viimeistelyä, materiaalin käyttöä ja lisää ylisanoja ylisanageneraattorista. Puun tuoksu oli vielä jäljellä. Mitä kaipasin. Haluaa koskea, tunnustella puun lämpöä ja pintaa. Pyöritellä käsissä ja tutkia, nuuskia. Eihän se tietenkään ole mahdollista, mutta kuitenkin. Lasiesineitä voi kierrellä ja katsoa miten valo tulee eri suunnasta ja miten heijastukset muuttuvat. Maalauksia voi katsoa edestä ja sivulta, läheltä ja kauempaa, mutta ei niitä tarvitse koskea.
Monesta taidokkaasta nostan kaksi, vaikka olivat nuo etualan tuolitkin aika hienot. Valintani on Sakari ja Antrei Hartikainen KEINUEN penkki sekä Petri Vainio HIIPPA valaisin.
Ei tullut vielä mainittua, mutta näyttelyn nimihän on WE LOVE WOOD(s).
Olen hakenut uutta olkalaukkua. Käyttötarkoitus on kaupunkilaukku. Mukaan tarvitaan runko ja kaksi ehkä kolme objektiivia. Taskutilaa lompakolle, muistikirjalle, passille, kännykälle, karttakirjalle, akulle, muistikortille ja muulle roinalle. Olkalaukun pitäisi olla sen kokoinen, että vaikka se olisi täysi niin se olisi silti kevyt. Löysin netistä monia tarinoita, joissa esiteltiin miten laukkuun mahtuu lähes koko kamerakokoelma. Eihän sellaista pysty enää kantamaan. Mikromaailmassa elän niin pienempikin laukku riittää. Päädyin tähän.
Väri on sininen. Läppä on hieman harmaampi kuin muu laukku. Materiaali nailonia (Cordura). Pitänee siis vettä sateen sattuessa. Sisäpuolella harmaa vuoraus. Laukun sisällä oleva insertti on tarranauhalla kiinni ja irtoaa kokonaisena. Voi siirtää toiseen laukkuun tai käyttää tätä laukkua tarvittaessa vaikka kauppakassina. Insertin syvyys on noin 20 cm, leveys noin 10 cm ja pituus vähän päälle 30 cm. Laukun ulkomitat ovat samat, mutta muutama sentti enemmän suuntaansa. Vetoketjut YKK:n ja neulokset laadukkaan näköisiä. Kaikki reunat on hienosti viimeistelty. Oikein kivan näköinen. Vetoketjussa on söpö genuiinin nahasta tehty somiste. Valmistusmaa Kiina.
Kyllä tää kelpaa. Mukaan mahtuu se minkä pitääkin mahtua. Pyöräillessäkin (tasaisella) laukku pysyy hyvin paikallaan, eikä lähde valumaan lantion päälle. Hihnassa olevasta läpyskästä en osaa sanoa muuta kuin juu ja ei. Olkapäitä ja hartioita on erilaisia.
Mitä puuttuu. Paikka vesipullolle. Seuraavaan versioon vaikka verkkotasku toiseen päätyyn. Lentokoneeseen kun ostaa luettavaa niin olisi kiva, että aikakauslehti mahtuisi siististi mukaan. Taskuja en kaipaa enempää. Tavarat ovat kuitenkin aina väärässä taskussa.
Kuva 1. Edestä. Läppä suojaamassa taskuja. Kaksi muovista solkea. Remmit helppo kiristää sen mukaan kuinka laukku pullistelee. Läpän alareunassa, päälinailoniin ja vuorin sisällä on kovike. Tekee läpän reunan ryhdikkäämmäksi ja pysyy varmaan solkien neuloksetkin paremmin kiinni.
Kuva 2. Takaa. Pehmustettu vetoketjulla suljettava tasku. Tabletti mahtuu. Miniläppäri kokoa 260 mm X 180 mm X 25 mm niin vetoketju ei mennyt enää kiinni. Paljonkaan leveämpi ei olisi mahtunut – paitsi pystyyn.
Kuva 3. Yllätys, yllätys. Läppä suojaa taskuja, mutta päälokeroon pääsee käsiksi avaamalla vetoketjun. Läppä saa siis jäädä alas suojaamaan taskuja ja F-Stopin merkki on koko aika näkyvissä. Tämä on hieno oivallus. Tällä voi kuljettaa vaikka shamppanjapullon ja pari lasia.
Kuva 4. Läpän alla kaksi taskua ja taskujen välissä paikka kynälle. Oranssi vetoketju kuuluu läpässä olevalle taskulle. Jotain litteää ja kevyttä sinne voi laittaa.Taskujen nepparit ovat muovia. Tiukat ovat, eivät itsestään aukeile. Suutari laittaa sitten uuden jos hajoaa.
Kuva 5. Kolme lokeroa vakiona. Olisi kiva jos noissa väliseinissä olisi sellaiset korvat, joita joissakin laukuissa olen nähnyt. Saan toki nytkin rungon ja objektiivin keskimmäiseen lokeroon noiden välikkeiden varaan. Kynä näyttää yhden tarralla suljettavan taskun paikan. Tässä taskussa ei ole ulkopuolella pehmustetta. Ison osaston päissä näkyy kun kangas on vähän mutkalla. Siinä on neppari ja kun laukun läpän laittaa kiinni ei läpän ja lokeron väliin jää koloa.
Kuva 6. Pohjassa nahan näköiset läpyskät, joihin saa kiinni irtohihnat. En keksi, mitä kevyttä sinne laittaisin. Rullaan ehkä sen lehden tänne.
– – – – –
Loppuun vielä disclaimeri. Omalla rahalla olen tämänkin ostanut. Ostin Suomesta, turha mennä ulkomaankaupoista kattelemaan.
Pitihän sitä käydä kattohaikaraa kattomassa. Aikamoinen ilmestys kun pääsee vielä näin lähelle. Toivotaan, että pesintä onnistuu ja haikara tuo uuden haikaran.
Kiikala lentokeskus VW-Open 2015. On noissa melkein kaikissa volkkari. Kiihdyttelykuvia ei tällä kertaa ole. Taitaa olla jotain volkkarihuumoria laittaa auton ikkunaan verhot, joissa on mersun merkkejä.
Kasnäsissä käydessä kannattaa poiketa myös Amos Anderssonin kesämökillä Söderlångvikissä. Uusi kesänäyttely oli avattu ja kuinka ollakaan siellä oli kuvia Italiasta ja Roomasta. Taitelijaresidenssi Villa Lante Trasteveren kaupunginosassa Roomassa Italiassa on Amoksen lahjoitus valtiolle. Trastevere jäi meiltä valitettavasti käymättä.
Söderlångvikin kristallikruunuja kierrän joka kerta siellä käydessäni. Saisiko niistä vielä jotain uutta kuvaa aikaan. Tällä kertaa yläkerrassa liikkui raskas seurue ja sain kuulla kruunujen helinää.