Salo, Vuohensaari
Päivänä eräänä lämpimänä lähdin reippailemaan polkupyörällä. Sivulaukku täyteen kalustoa ja toivoa, että vielä minä joku päivä otan valokuvan.
Otin. Itku pitkästä ilosta. Eikös vaan alkanut sataa kun pääsin puoleen väliin reittiä. Turha sitä on suojaan mennä kun on jo märkä. Ainakin seitsemän kilometriä kastuin. Lämmin päivä kuitenkin ajankohtaan nähden.
Lähimetsä
Kuvaaminen on jäänyt vähiin. Kunto vaihtelee, näkö huono, tekemistä riittänyt pihallakin ja jonkinlainen laiskuus ja inspiraation puute vaivaa.
Asunut tällä alueella jo 40 vuotta eikä ole vielä tullut tämä metsä tutuksi. Kuntoilun merkeissä hikipäässä liikkunut juosten, kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Matkaa metsän reunaan olisi vain kilometri. Tästä pitäisi yrittää tehdä jonkinlaista kotimetsää.
Tallinna elokuu 2024
Sattuneesta syystä matkailu on jäänyt vähiin ja olikin jo vuosi siitä kun viimeksi kävin Tallinnassa. Pääkohteina Kumun Latinalaisen Amerikan taiteen näyttely, joka täyttikin odotukset sekä Banksy-näyttely, josta edelleen mietin, että huijattiinko mua vai ei. Siinäpä asiantuntijan arviot näyttelyistä. Fotografiska oli kiinni (yksityistilaisuus!), Juhan Kuus doku-keskus oli näyttelyvaihto, Kunstihalli ei ollut auki, lähtöpäivänä räkätauti eskaloitui 38+ asteen kuumeeksi, mutta muuten meni ihan OK.
Kuvia siis tässä
Ensin hattu pois ja kunniaa Ukrainalle
Ensimmäisenä päivänä ei paljon ehdi
Seuraavaan päivään Kumuun, Kadriorgiin, rannalle ja kaupungille haahuilemaan.
Sitten kolmanteen päivään, jonka piti olla Fotografiska- ja Banksy-päivä. Kuva on siis Banksy-näyttelystä. Se on yksi kuvista, jotka Banksy teki Ukrainaan. Tietenkin ihmettelin, että miten täällä voi olla ja varsinkin miten muutkin voivat olla tässä samassa huoneessa. Ihmettelin myös sitä, että miten samaan aikaan voi sama näyttely kiertää Euroopan eri kaupungeissa. Sitäkin ihmettelin, että miten kymmenien miljoonien arvoiset työt oli tuotu tällaiseen tehdashalliin, eikä yhtään vartijaa missään. Minäpä sitten myöhemmin Googlettelin. Näyttelyn töitä ei ole tehnyt Banksy vaan parikymmentä nimettömänä pysyvää taiteilijaa, eikä niitä aidoiksi väitettykään. Työt eivät ole aitoja Banksyja vaan Copyrights are for losers periaatteella tehtyjä. Ne esittelevät Banksyn taidetta.
Aiemmin Mäntässä ollut Banksy-näyttely, jossa myös kävin, myytiin niin, että näyttelyllä ei ollut Banksyn auktorisointia, mutta kokoelman omistaja vannoo, että kaikki työt on ostettu Banksylta eli ovat aitoja.
Ota tuostakin nyt selvää kun ei edes tiedetä kuka on Banksy ja onko hän hän vai he ja mikä on aitoa ja mikä väärennettyä. Banksyn töitä en kritisoi, pidän niitä oivaltavina ja yhteiskuntaa taitavasti arvioivana.
Koska aikaa jäi ja koko Tallinna tuntui olevan kiinni, otettiin ratikka ja ajettiin Kopliin. En ole ennen käynyt ja tämän kokemuksen perusteella tuntui siltä, että olisi ehkä kannattanut perehtyä aiheeseen paremmin, ennen kuin alkaa moittia sitä ylihypetetyksi paikaksi. Kävelimme sentään Stroomin rantaan, joka olisi varmaan kiva paikka evästellä, ellei juuri olisi tullut syötyä lihapiirakka ja pulla Coca Colalla kostutettuna.
Superkuun jälkeen
En päässyt superkuuta kuvaamaan, mutta tuskin se kovin kauas oli yhden päivän aikana karannut. Tämä on day after supermoon. Pääsi vähän aikaisemmin sisälle kun nosti dronen 95 metriin.
Se on todettava, että Air2s:llä pitää astua jokunen kymmenen tuhatta askelta lähemmäksi jos haluaa kuukuvan. Maisemaa tuppaa tulemaan mukaan 22 millin laajiksella.
Kuva on Salosta. Vasemmalla Tupurin masto, siitä oikealla Korvenmäen jätteenkäsittelylaitos ja äärimmäisenä oikealla on kuu. Kuvaa Näytöltä tiiratessa, yllätyin, etten löytänyt tuolta horisontinleveydeltä kuin kaksi mastoa. Sellaisia hain, joissa oli valot päällä.
Auringonkukka
Toinen tai ties mones trendaava aihe tähän aikaan vuodesta on auringonkukkakuvat. Tämä on omalta pihalta.
Kuvassa on harvinaista se, että se on Polaroid-kuvaksi harvinaisen onnistunut. En tee näille muuta käsittelyä kuin rajauksen. Skannaan Epson ET-2650 monitoimihärvelin skannerilla JPG-muotoon ja se siitä. Skannaa värit oikeinkin sellaisina kuin ne alkuperäisessä kuvassa ovat.
(Trendaavia on sienisaaliskuvia ei tule – lupaan sen – ehkä.)
Revontulitusta
Alkoi taas aika kun somea ja mitä lie sähköistä mediaa aletaan tulittaa revontulilla. Annanpa minäkin osani. Ovathan ne näkynä kieltämättä kiehtovia.
Kuva on otettu vessareissulla, pesemättömien, 70 vuotta vanhojen lasien läpi, Google Pixel 7a puhelimella, käsivaralta, yökuvausmoodissa. Taivaalla erottui heikosti jotain hehkua.
Jälkimmäinen kuva on se, mistä tuo ensimmäinen kuva on tehty. Lightroomin AI kohinanpoisto ei tue tätä tiedostomuotoa, niin sitä en päässyt kokeilemaan. Olen nähnyt hienoja aitoja, värikkäitä revontulia, mutta silti suhtaudun pienellä varauksella joihinkin ellen kaikkiin revontulikuviin periaatteella en usko ennen kuin itse näen.
Suo mulle rauhaa tarjoaa
Aika runollista, sanajärjestyskin on virheellinen. Kukaan palvelumuotoilija ei ole varmaan vielä ymmärtäynt, että ei ihminen luonnossakaan tarvitse koko aika ja kaikkea. Mennä suon reunaan ja katsoa ainoaa tapahtumaa ja sekään ei tapahdu koko aikaa. Katsoa kun heinä heiluu tuulessa. Hypnoottista.
Jos Me Naiset tai joku muu Sanoman media julkaisisi testin “Oletko kissa- vai koiraihminen”, niin tekisin testiä niin kauan, että saisin vastaukseksi: “Onneksi olkoon, olet suoihminen”.
Hosta sieboldiana
Olen kuullut, että jotkut leikkaavat kuunliljoista kukkavarret pois, koska kukat eivät ole niin nättejä. Minä jätän mm siksi, että on kiva seurata kun isot kimalaiset kömpivät kukan sisälle, nuolaisevat kerran, peruuttavat ja lentävät seuraavaan kukkaan. Pitäisivät peruuttaessa vielä sellaista piip, piip ääntä, niin olisi vielä mukavampaa.
Kuvassa kimalainen on valitettavasti just kukan sisällä, niin ei näy. Polaroid on vähän hidas hyönteiskuvauksiin.
Sadonkorjuu
Kylmän kevään vuoksi kasvuun lähtö viivästyi, sitten tuli kuivuus ja kuumuus. Lukumäärä täsmäsi siihen, mitä maahan laitettiin, pieniksi jäivät, mutta nättejä ovat.
Syksyllä taas uudet kynnet maahan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Pölyt pois kesäkamerasta
Hyllystä löytyy pari SX-70:stä niin oli aika pyyhkäistä niistä pölyjä pois – pitkästä aikaa. Ensimmäinen filmi oli mennyt vanhaksi viisi vuotta sitten, se ei todellakaan toiminut. Seuraavakin oli vanhaa ja pelitti miten kuten silloin tällöin. Kolmas oli kuranttia.
Pihaa dokumentoin kun en muuta keksinyt ja reviiri on nykyisin aika suppea. Usein tulee mieleen tsekkiläinen Josef Sudek – kannattaa tutustua. Oli invalidi ja loppuaikoina poistunut mihinkään.
Ei tämä Polaroid-kuvaaminen oli eläkeläisten harrastus. Laaki on 2,50 € ja lopputulos mitä sattuu tulemaan. En tosin ole vielä eläkkeellä, joten antaa palaa.