Visit Kouvola edelleen
Kouvolassa kun käy, niin useimmiten tulee poikettua natiivioppaiden johdattamana pienellä metsäretkellä ja ilman oppaita taidemuseo Poikilossa. Niin nytkin.
Metsäretki oli Käyrälammen alueella Paaskoskella. Kaunis paikka ja hienot puitteet. Paljon oli ihmisiä liikkeellä eikä ihme. Kouvola on laittanut aika paljon näihin paikkoihin. Edellisen kerran käytiin täällä 24.10.2022. Löytyy hakemalla hakusanalla Paaskoski tai Kouvola. Olisin laittanut linkin sivulle, mutta en osannut. Tämä Safari taitaa on vähän outo.
Poikilossa oli Mari Keto, Taianomainen todellisuus. Museon esittelytekstissä on tarkemmin, mistä on kysymys. Itseeni suurimman vaikutuksen teki käsilaukuista tehdyt trofeet, joiden taustalla oli Perttu Saksan videoteos. En muista ennen nähneeni näin hienosti tehtyä häivytystä, en aluksi edes tajunnut, että kuva vaihtuu.
Vuohijärvi Särestöniemi
Kävipä onnekkaasti, että Taidekeskus Salmela jatkoi Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon Särestönieminäyttelyä, auto valmistui korjaamolta ja kuljettaja oli vapaaehtoinen. Pääsin siis katsomaan tämänkin Reitari-näyttelyn. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille. Reidarin luontokuvia katsoisi pidempään ja useimminkin.
Kuparikuoriainen
Kuparikuoriainen kävi kurkkuun kiinni!
Antaa mennä vaan, kurkkuaika on jo ohi.
Saa kännykällä tunnistuskuvan, mutta vähän on tarkennus pielessä. Olen luullut näitä kaikkia tämän värisiä kultakuoriaisiksi.
Pihakuvia
Oli jäänyt jääkaappiin happanemaan paketti Polaroid B&W SX-70 filmiä. Pihalle sitä harkiten räpsimään – sentään 2,50 € per laaki.
Kuvissa on:
Japanin- tai kiinanangervo tuollaiset piippurassimaiset kukinnot. Löysin viime vuonna pihavalon juurelta, oli jotenkin unohtunut ja piiloutunut.
Talviomenapuu, jonka lajiketta en tarkastanut, mutta ellei omenoiden tiputtelu kohta lopu, niin siitä tulee perheomenapuu eli molemmille yksi omena.
Pensastomaatti, jossa on hyvinkin punaisia tummasti vihreitä ja ihan vaaleita hedelmiä. Tiukkaa tekee, että kaikki kypsyvät.
Kultapallo, joka on pihan rytöosastolla. Jostain se on sinne tullut.
Ruusu, joka on kai Ingrid Bergman tai Nina Weibul. Ei vaan suostu kuolemaan ja tänä vuonna teki valtavan kokoiset kukinnot. Paikka on huono, mutta siinä vaan sinnittelee.
Näyttelyssä Peter Strebel Alianelon ikuinen uni
Pitkästä aikaa valokuvanäyttelyssä. Teijon masuunissa Teijolla, Salossa Peter Strebel, Alianellon ikuinen uni. Alianello on maanjäristyksen tyhjentämä kylä Italiassa, Googlella löytyy lisää.
Nämä olivat hienoja. Hyvin vangittu tunnelma, hienot värit, taitavasti kuvattu, pigmenttivedostus washi-paperille. Jos tulee vastaan suosittelen tutustumaan.
Olen kokeillut itse tulostaa Epsonin halvalla Ecotankilla japaninpaperille ja toimii joissakin. Kuvistaa tulee kuin ”paperidioja”. Kokeilin tämän innoittamana akvarellipaperia ja sehän toimi myös. Karkealle 250g halpispaperille. Kas kun en ole ennen kokeillut.
Salon iltatori Neljä Ruusua
Salon tunnetuimpia nähtävyyksiä on kesätorstaiden iltatori. Torstaina 14.8. esiintyjänä Neljä Ruusua.
Popmuseon ensimmäiset tahdit ilmoille, niin kyyneleet tulivat silmiin. Muistutus siitä, miltä oikea elävä musiikki tuntuu. Kyynelten mukana tuli taas havahtuminen ja muistutus siitä, mitä viime aikoina on menettänyt, kuinka paljon on paskaa satanut ja kuinka loppuelämä on aivan muissa kuin omissa käsissä. Aikamoinen kokemus.
Mielenkiintoista, että älykello oli niin fiksu, että koko keikan aikana se tajusi olla hilljaa, eikä mitannut minulle lainkaan stressiä.
No, höpsis
On sitä istuttu muuallakin kuin pihan varjoissa. Istuttu pyörän satulassa ja menty Hiiteen ja takaisin. Tämä Illinkosken lenkki on ihan kiva kiertää – paitsi jos tuulee. Niin kuin Petri ja Pettersson Brass totesi 1971 ”Katson maalaismaisemaa” ja Bruce kahdeksan vuotta myöhemmin ”That sends me down to the river, thought i know the river is dry”. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Hoh-hoijaa
Taas on meneillään vuoden ylihehkutetuin taivastapahtuma eli perseidit. Muistan eräänkin vuoden – en kyllä muista mikä vuosi – kun näin ensimmäisen lennon noin kello 20:00. Hieno, värikäs ja kirkas kun näkyi noin aikaisin. Enpä sitten yön aikana juuri muuta nähnytkään.
Ei ole nyt kykyä eikä kapasiteettia lähteä hakemaan sopivaa taustaa kuville eikä kiinnostusta ja kykyä noiden takia valvoa. Omalta pihalta kaupungissa taivasta vasten otetut kuvat ovat varsin tylsiä. Onhan siellä onneksi kuvattavaa päivälläkin, eikä tarvitse lähteä mihinkään vaan voi istuskella kivasti varjossa. Taivaalla tapahtuu, tosiaan.
Turun taidemuseo – Gunnel Wåhlstrand
Opastinhäiriöiltä vältyttiin ja toinen yritys päästä Turkuun onnistui. Hengityksen tasaannuttua astuimme sisään taidemuseoon. Odotukseni olivat melko korkealla sen perusteella mitä olin etukäteen jostain lähteistä lukenut. Lähinnä kiinnosti tekniikka, jota käytettiin. On siinä ollut pipertämistä ja keskittymistä, voi kauhia. Läheltä katsottuna ei näkynyt mitään siveltimen jälkiä, paperin struktuuria, sävyt sulautuivat toisiinsa. Kuin valokuvia, mutta ilman pikseleitä. Eikä lainkaan samanlaisia kuin lyijykynätyöt. Aiheena käytetty vanhoja valokuvia. Jotenkin ne näyttivätkin vanhoilta valokuvilta. Tarkkaa kopiointia, mitään lisäämättä. Voisi kysyä, että miksei laita sitten esille valokuvia? Ei kysytä tyhmiä, kuvilla ja niiden tekemisellä voi olla taiteilijalle muitakin merkityksiä.
Museokäynti ei montaa tähteä ansaitse. Tauluissa heijastuksia, huono valaistus, joissakin kohteissa jos haluaa katsoa tarkemmin saa katsella omaa varjoa, äänimaailma kuin jossain viljankuivurissa kun jäähdytyslaitteet ulisevat. Sitten kun on kova taustamelu pitää puhua kovemmin. Omaa on kiva kehua. Kyllä Salon Veturitalli on näyttelypaikkana Suomen parhaita, tilaa, valoa ja viileyttä riittää.
Retken päätteeksi tutustuimme paikalliseen kahvilatarjontaan. Ei olis tarvinnut olla artesaanimansikoita, tavallisetkin olis kelvannut.
Veturitalli – Erika Adamsson
Matka Suomen parhaaseen kesäkaupunkiin eli Turkuun tyssäsi jo asemalaiturille kun semaforivika jossain Kaukasuksella myöhästytti lähtöä yli tunnilla. Jäimme siis Suomen kolmanneksi parhaaseen kesäkaupunkiin eli Saloon. Veturitallissa Erika Adamsson. Aikaisemmin nähnyt näitä pari vai kolme vuotta sitten Kangasalalla Kimmo Pyykkö taidemuseossa. Omaperäinen, tunnistettava tekniikka. Alumiinille ja lasille maalaaminen antaa hienon struktuurin. Veturitallin valoissa maalauspohja tuli hienosti esiin.
Retken päätteeksi tutustuimme paikalliseen kahvilatarjontaan, jonka jälkeen pyöräilimme kotiin hankkimaan lisäenergiaa päivän askareita varten.
